Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Nokian räppitaivaalle syttyy uusi tähti – Näin hevarista kasvoi Liiffi-nimellä framille rynnistävä rap-artisti

Kun Nousuu ja laskuu julkaistaan elokuun 7. päivänä, Jesse Lehtinen voi taas nukkua yönsä rauhassa. Lehtisen, joka jatkossa tunnetaan myös artistinimellä Liiffi, esikoissingle julkaistaan tuolloin suoratoistopalveluissa, ja vuosikausien unelma saa ensimmäisen niittinsä. – Olen haaveillut oman räppibiisin julkaisemisesta niin kauan, kuin muistan. Pakko antaa krediitit isoveljelle, joka aikanaan tutustutti minut rap-musiikkiin, Lehtinen sanoo. Vielä lapsena Lehtinen oli jonkinsortin hevari, jonka soittolistalla rämisivät Disturbed ja muut vastaavat metallibändit. Isoveli taas fanitti Eminemiä, joka oli Lehtisen mielestä täyttä roskaa. Mutta sitten, kun Lehtinen oli noin kymmenvuotias, osat vaihtuivat. Isoveljen musiikkimaku alkoi kääntyä rokimpaan suuntaan, ja Lehtinen alkoi löytää räpistä sitä jotakin. Ensin tajuntaan iski gangstarap, myöhemmin myös Eminem ja tietenkin suomirap. – En voisi edes uneksia räppääväni englanniksi, siihen eivät rahkeet riitä. Minulla oli pitkään tekeillä biisi, jota kaavailin ensimmäiseksi julkaisuksi, mutta se ei oikein sopinut tähän ajankohtaan. Nousuu ja laskuu on kunnon läträysralli, joka sopii täydellisesti kesälomaan. Jesse kirjoittaa, Liiffi värittää Siitä asti, kun esikoiskappaleen julkaisupäivä saatiin lyötyä lukkoon, kaverit ovat ahkerasti udelleet jännityksen tasoa. Lehtisen pokerinaama on pitänyt ja hän on tyytynyt toteamaan, että eihän tässä ole mitään jännitettävää. Todellisuudessa biisi kuitenkin pyörii mielessä koko ajan, ja etenkin tuttujen tulevat kommentit mietityttävät. – Välillä on ollut sellainenkin olo, että ei hitto, perutaan koko homma. Mutta sitten tajuan, että mähän olen tosi tyytyväinen tähän biisiin. Se on parasta, mihin pystyn tällä hetkellä. Tämä hetki muuttuu koko ajan seuraavaksi, sillä Lehtinen sanoo itsekin huomaavansa kehityskaarensa niin sanoituksissa, rytmityksissä kuin hengitystekniikassakin. Sanojen muistaminen ei ole koskaan ollut hänelle vaikeaa, ja pari vuotta sitten hän laskikin osaavansa kolmisensataa räppikappaletta ulkomuistista. – Olen aina ollut tosi laiska lukemaan ja koulussa lukuaineet menivät vähän penkin alle, mutta tekemällä taas opin nopeasti. Kuuntelen musiikkia käytännössä koko ajan, ja sanat vain jäävät päähän. Lehtiselle räppääminen ei kuitenkaan ole pelkkiä peräkkäin aseteltuja sanoja, vaan siitä pitää löytyä tunnetta ja tarinaa. Aitous syntyy siitä, että antaa kappaleelle jotain itsestään. Kokonaisuus, johon kuulija pääsee helposti sisään, ratkaisee. Hyvä biisi voi olla kevyt ja simppeleihin, tarttuviin kertosäkeisiin perustuva bailulaulu, tai sitten sellainen, jota on kuunneltava ajatuksen kanssa moneen kertaan. – Pyhimys on hyvä esimerkki artistista, jonka musiikki on hienoa, mutta vaikeaa kuunneltavaa. Hän käyttää vertauskuvia niin taitavasti, että ne eivät välttämättä avaudu yhdellä kuuntelulla. Sellaisia biisejä Lehtinenkin haluaa tehdä, helppoja mutta vaikeita, joissa Jesse on kirjoittajan roolissa ja Liiffi käyttää värikynää. Hän ei edes osaisi lähteä kirjoittamaan mitään tuulesta temmattua, mutta koska räppiin kuuluu tietynlainen leveily, hommaan voi aina laittaa vähän kultakehystä mukaan. – Liiffistä voisi tulla sellainen alter ego, jossa olisi muakin mukana, mutta kumminkin se olisi eri tyyppi kuin kaverien tuntema Jesse. Tätä täytyy varmaan ruveta kehittelemään, Lehtinen nauraa. ”Kuka tuo jätkä oikein on?” Liiffi, jonka voisi helposti päätellä saaneen alkunsa Lehtisen sukunimestä, on itse asiassa syntynyt jo joitakin vuosia sitten. Opiskeluaikaiset kaverit ottivat sen yhtäkkiä käyttöön, ja kun opinnot tulivat päätökseen, nimi unohtui. Ja se pysyikin piilossa niin kauan, kunnes ensimmäisiä rap-äänityksiä tehdessään Lehtisen oli keksittävä itselleen artistinimi. – Olin tavannut Veljeskunnan Välliksen ( Janne Välimäki ) Nokian yössä ja oli tullut puheeksi, että haluaisin tehdä musiikkia. Sovittiin, että viestitellään, mutta tulin aamulla toisiin ajatuksiin miettiessäni, että kai sillä on parempaakin tekemistä kuin jeesata mua. Mutta sitten kävi niin klassisesti, että äiti pakotti. Eihän siinä mitään häviäkään, tämä sanoi, ja pian Lehtinen löysi itsensä Välliksen kanssa studiosta. – Ne ekat nauhoitukset oli ihan hirveitä, ihan niin kuin olisi laittanut jonkin sanelukoneen päälle. Myös oma ääni kuulostaa nauhalta niin oudolta, että vieläkin välillä ihmettelen, kuka tuo jätkä tossa oikein on. Ja sitten, kun hän jonakin päivänä uskaltautuu räppäämisen lisäksi myös laulamaan, sitä vasta ihmetellä saakin. Se kuitenkin vaatii sen verran harjoittelua, että niitä kappaleita tuskin vielä tänä vuonna kuullaan. Mutta muuten suunnitelma on hiottu taustajoukkojen kanssa kuntoon, sillä tekeillä on parhaillaan kolme uutta kappaletta ja olemassa selvä suunnitelma siitä, mitä tämän vuoden puolella vielä julkaistaan. Kävi miten kävi. – Mulle musiikin tekeminen ei ole kiinni siitä, kuunnellaanko biisejä sata kertaa vai vaikka puolitoista miljoonaa kertaa. Tämä on minun unelmani, joten teen sitä loppujen lopuksi itseäni varten.