Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Tämän haluan opettaa lapselleni

Eräänä ihan tavallisena arkipäivänä hakiessani lapsia hoidosta sain arvokkaan viestin. Tuon viestin oli kirjoittanut 5-vuotias poikani ja se todella liikutti. Siinä oli sydämen kuvia ja teksti ”Hei äiti, olet tosi taitava, ehkä voisit opettaa minua!?”. Keskustelin tänään siitä, minkälaiset eväät sitä itse kukin on saanut kotoa mukaansa ja mitä nyt sitten omille lapsille haluaa välittää. Koen itse saaneeni mukaani hyvät eväät, minua on tuettu, mutta ei ole liiaksi holhottu. Isäni on hyvin itsepäinen ihminen halutessaan, joten olen saanut oppia olemaan sinnikäs itsekin. Itseään saa ja pitää tarvittaessa puolustaa. Tämän haluan välittää myös lapsilleni. ”Työtä ei tarvinnut lajitella sukupuolen mukaan, vaan kaikilla oli oikeus ja velvollisuuskin siihen osallistua.” Luontoon on aina meillä suhtauduttu hyvin käytännönläheisesti: sieltä on kerätty ja metsästetty, mutta myös viljelty ja paistettu nuotiolla melko paljon makkaraa. Luontoa pitää osata kunnioittaa ja siitä pitää huolehtia. Toivon, että myös tästä vastuusta lapseni tulevaisuudessa osaavat ottaa osansa kantaakseen. Kotoa tulee meillä myös vahva innostus oppia ja osallistua. Olen kiinnostunut lähes kaikesta mahdollisesta ja nykyään on helppo löytää tietoa ja oppia lähes mistä tahansa aiheesta. Haluan antaa lapsilleni myös mallin siitä, miten voi aktiivisesti osallistua luomaan tästä meidän yhteisestä Nokiastamme ja Suomesta entistäkin paremman paikan elää. Osallistumaan pääsee kuka tahansa esimerkiksi erilaisten yhdistysten kautta ja hyvin on tällainen junan tuomakin mukaan otettu, vaikka olisikin luonteeltaan hiukan hankala ja itsepäinen. Yksi tärkeimmistä läksyistä on vielä mainitsematta ja se valaa pohjan kaikille muille: työtä pitää tehdä ja arvostaa. Meillä on jotakin puuhattu aina: rakennettu, kerätty, pilkottu, kasattu, sahattu, laskettu, maalattu, kuokittu, laitettu, pakastettu, kitketty ja ommeltu. Työtä ei tarvinnut lajitella sukupuolen mukaan, vaan kaikilla oli oikeus ja velvollisuuskin siihen osallistua. Vapaa-aika oli helppo erottaa, koska työn luonne ja tekopaikka muuttui. Toki, jos tehtaalta soitettiin, oli sinne isän riennettävä vapaaltakin ja tuskin niistä varallaolotunneista on paljon konsultoitu työsuojeluvaltuutettua. Koen työn arvostuksen hyvin suomalaiseksi arvoksi, mutta helppo se on jakaa myös monen maahanmuuttajayrittäjänkin kanssa. Vastaan siis lapselleni, että kyllä haluan sinulle jakaa juuret tähän maahan ja yhteiskuntaan, antaa eväät elämään ja opetan sinulle vaikka ihan kaiken, mistä vain jaksat innostua, koska jatkuva oppiminen ja uuden ihmettely on sittenkin elämässä kaikkein tärkeintä!