Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Onko sinulla näitä legendaarisia kumiesineitä - Nokian Kumitehtaan autot, pallot ja korkit: ”Työläisarjen esineiden arvo saattaa nousta”

Kumitehtaan tuotevalikoimaan on kuulunut kalosseja, naisten sukkanauhoja, lasten leluja, satuloita ja vaikka mitä kulutustavaroita. Moni muistaa lapsuudestaan myös kumista valmistetut leluautot ja pallot. Tiettävästi leluja valmistettiin renkaiden ylijäämäkumista. – Olen törmännyt näihin 1930-luvulla valmistettuihin autoihin, Bukowskin antiikki- ja keräilyasiantuntija Johanna Lindfors aloittaa. Sitä, kuinka paljon määrällisesti esimerkiksi tämän jutun kuvissa näkyviä leluautoja on liikenteessä, Lindfors ei osaa arvioida. Rahallisesta arvosta hänellä kuitenkin on arvio. – Se on hyvin pieni. Lähtökohtaisesti leluilla tai muilla tavallisilla ja arjessa käytössä olleilla esineillä ei yleensä ole kovin suurta rahallista arvoa, vaikka niillä todennäköisesti on tunnearvoa suvussa, perheessä tai omistajilleen, Lindfors toteaa. ”Nokialaiset autot ovat ihastuttaneet erityisesti aasialaisia turisteja.” Suomenlinnan Lelumuseon johtajalla Petra Tandefeltilla tosin on muistoja Nokian kumin herättämistä museomuistoista. Erityisesti aasialaisia museokävijöitä Nokia on ilahduttanut. – Aina huokailevat, että aa ja oo, onko Nokia muutakin kuin matkapuhelin, mihin minä, että kyllä vain. Aika paljonkin muuta, Tandefelt naurahtaa. – Erityisesti nämä autot ovat kansainvälisiä matkailijoita aina lelumuseossa kiinnostaneet. Materiaalilla on merkitystä Lindfors huomauttaa myös, että kumi materiaalina ei ole keräilijöiden suosikki. Kumi on myös materiaali, jolla lähtökohtaisesti ei saada suuria rahallisia voittoja keräilijöiden markkinoilla. – Kumi haurastuu ja menee keräilyn kannalta kohtuullisen lyhyessä ajassa huonoon kuntoon, mikä vaikuttaa kumista valmistettujen esineiden rahalliseen arvoon, Lindfors sanoo. – Sen sijaan esimerkiksi puiset junaradat tai erilaiset vempeleet, aikansa modernit lelut, saattavat olla keräilijöiden suosikkeja. Myös määrät vaikuttavat siihen, tuleeko jostakin esineestä keräilyharvinaisuus. Esineitä tulee olla riittävän vähän, kuten tietynlaisia Muumimukeja tai niiden tulee olla riittävän yleisesti tiedossa, jotta yleistä kiinnostusta herää laajemminkin, kuten Arabian Myrna-asiat. – Tehdaskaupungissa kumitehtaan esineistöllä on varmasti kaupunkilaisille arvoa. Melkein kaikilla nokialaisilla on jonkinlainen suhde tehtaaseen ja siten yhteistä maaperää, arvoja ja muistoja. Mutta jollekin vaikkapa rovaniemeläiselle kumitehtaan vanhoilla autoilla - tai muilla esineillä - ei ole välttämättä mitään merkitystä eikä hän koe niitä tarpeelliseksi hankkia. Pula-ajan leluilla ei juuri arvoa Johanna Lindfors nostaa esiin kylmän faktan: pula-ajan leluilla tai arjen esineillä, kuten vaikkapa mehupullojen kumikorkeilla, ei juuri ole rahallista arvoa - eikä usein työläisluokan arkiesineistölläkään. Ainakaan vielä. – Ne ovat meille kaikille niin tuttuja ja arkipäiväisiä usein, siinä syy. Ja edelleen materiaalitkin vaikuttavat. Jalometalli ja kultareunukset kiinnostavat keräilijöitä enemmän kuin muoviset lelut. – Niin se taitaa olla, vaikka vähän hassuahan se on. Leluilla ja arjen esineillä on paljon tarinoita ja tunnearvoa, niihin liittyy myös merkityksellisiä muistoja. Työläiskulttuuri voi nousta Voiko tämä aika, jonka väitetään ehkä myös muuttavan arvoasetelmia ja luokkaisuutta, kääntää keräilyharvinaisuuksien arvon suuntaa? Voiko työläiskulttuurin esineistöstä ja arjen maailmasta tullakin kysyttyä ja arvostettua - onhan tietynlaisen työläisyyden brändäämisestä onnistuttu hyvin esimerkiksi Tampereella? – Voi hyvinkin, Johanna Lindfors vastaa. – Kun aikaa menee eteenpäin seuraava sukupolvi saattaa kiinnostua juuristaan, mikä monessa tehdaskaupungissa kääntää katseita myös työläiskulttuurin esineistöä ja ajatuksia kohtaan. Toki tämä vaatisi nyt aikamoisen kristallipallon. Se, mistä milloinkin tulee kysyttyä tavaraa, on kohtalaisen vaikeasti arvioitavissa. Entä yritysten astiastot? Monella on kaapeissaan ehkä myös tehtaan ja yritysten logoilla varustettuja astioita tai peräti astiastoja. Niidenkin rahallisen arvion Lindfors arvioi pieneksi. – Oikeastaan vain Lotta-astiastolla on arvoa keräilijöille, jos näitä logoilla varustettuja astioita ajatellaan, Lindfors sanoo Hänen mukaansa astiastot ovat usein olleet lahjoja tai erityiskäyttöön tarkoitettuja ja niitä on tehty varsin rajallisia määriä. – Toki aika näyttää näidenkin arvon kehityksen. Voihan se olla, että Nokian tehtaan logolla varustetulla astiastolla tulevaisuudessa taas onkin eri tavalla arvoa ja joku yksittäinen keräilijä on sellaisesta valmis jotakin maksamaa. Olennaista on, että astiastolla on jokin henkilökohtainen merkitys, kuten vaikkapa ne juuret.