Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Nokianvirran koulun kirjoituskilpailun satoa: Tähtien varjossa

On pimeää, En tunne mitään. Pimeässä metsässä en voi nähdä mitään. En edes itseäni. Se riittää ja sitä toivon. Pimeään ei voi nähdä. Usein se pelottaa, koska ei tiedä mihin menee tai mitä siellä on. Valossa kaikki näkyy. Tulee nähdyksi. Voit peittää sen, mitä et tahdo muille näyttää, mutta voit silti paljastua. Pelkäät tulla nähdyksi, kuulla totuuden tai kohdata sen, mutta samalla kasvatat aukko sisälläsi. Revit arvet auki, eivätkä ne parane heti. Pimeässä ei tarvitse pelätä, siellä voi olla. Sinne voin kuitenkin eksyä. Varjot syntyvät, kun tuomme pimeää valoon. Teemme tilaa sille, jotta on paikka piiloutua. Toisille varjo on vain alue jonne valo ei pääse, mutta myös pelko tai turvapaikka, jonne jää loukkuun. Voin sulkea silmät mutten voi pysäyttää aikaa, voin avata silmät mutten paeta todellisuudelta. Voin nähdä unta mutten elää siinä, voin nähdä painajaista heräämättä siitä. Kuu loistaa pimeässä metsässä, johon tulin keskellä yötä. Se loistaa pimeässä. Se näyttää, että ei tarvitse luoda valoa, voi myös heijastaa. Petollista, koska kuullakin on pimeäpuoli ja ihmiset tietävät sen. Kallio on kylmä, kun makaan selälläni siihen. Kädet ovat paljaat, jotta voisin tuntea paremmin sen kylmyyden. Ensimmäinen kerta elämässäni, kun hiivin ulos kotoa yksin yöllä. Tunnen silti maatessani rauhaa, jota en ole löytänyt pitkään aikaan. Se valtaa koko kehoni, enkä tunne kylmää. Katson vain kuuta ja lasken sekunteja joita en voi koskaan korvata. Aika kuluu hitaasti, kaikki menee ohitse. Olen mukana elämässä, mutta virheet ja erehdykset muistuttavat aukosta. Yritin paikata sitä ruualla tai kavereiden ja perheen kanssa vietetyn ajan avulla. Turhaan. Se vain sattui enemmän, koska en voinut näyttää sitä. Naamion puen aamulla ja sillä kuljen iltaan asti. Olen huomannut, että se ei peitä kaikkea. Turhaa peittää jotain, mitä ei ole. Ei kukaan ole mitään huomannut, mutta enhän minäkään. Yksin olen oma itseni. Valhe. Enhän edes tiedä sitä vielä kokonaan. Kasvan ja kehityn. Mutta voinko mennä väärään suuntaan, poikkean polultani. Peili ei muuta mitään. Se vain näyttää miten asian itse näen. Omankuvani. Ei siinä mitään vikaa ole. En vain saata aina tunnistaa sitä omakseni. Ajatukset sekoittuvat ja todellisuus vääristyy. Vaarallista on sekoittaa unelmat, sadut, toiveet, tuleva ja todellisuus. Jalat pysyvät kyllä maassa, mutta joskus ajatukset saavat siivet. Eivät enään. Katkaisin siipeni jo, etten tippuisi korkealta. Pelko on voimakas tunne. Se alistaa vahvimmatkin ja saa tekemään asioita, joita ei voi korjata. Tähtien valossa voin nähdä kuitenkin kaiken ja alan uskoa. Ei kaiken tarvitse olla masentavaa tai synkkää. Kaikelle on tarkoitus, vaikka sitä ei löytyisi. Voit kestää kaikki myrskyt ja silti olla kokonainen. Ei tarvitse olla paras tai toinen. On hyvä olla välillä viimeinen. Pitää ja kuuluu kurkottaa, kun ei vielä yllä korkealle. Kaatua, itkeä, tuntea tai hävitä on oikein. Kaikkiin sattuu joskus ja olemme haavoittuvaisia, osa myös rikki. Sinulla on lupa olla oma itsesi, ja sen luvan voi myöntää vain itselleen. Ei muita voi ohjailla, mutta auttaa voi siinä missä satuttaakin. Valossa kaikki näkyy ja pimeässä ei. Voit tuoda valoa pimeään tai viedä pimeää valoon. Voit olla varjossa tai loisteessa. Kaikella on kaksi puolta, eikä kaikkea tarvitse näyttää. Ajatellessa voi kyseenalaistaa arkipäivän asioita, tehdä jopa hengittämisestä mahdotonta tai elämisestä arvotonta. Päivällä voi paistaa aurinko, sataa vettä tai olla pilvistä, eikä lunta tai loskaa voi jättää välistä. Yöllä voi nähdä kuun ja tähtiä, pimeyttä tai revontulia. Aika kuluu eikä sitä voi pysäyttää. Menneisyys on mennyttä ja historiaa eikä sinne voi palata. Nykypäivässä eletään ja tulevaisuuteen mennään. On siis pimeää, mutta valo pilkahtaa. Minä näen ne, tähdet, jotka loistavat kaikista kirkkaimmin jättävät pienimmät tuikkimaan varjoonsa. Ne kaikki kuitenkin kuuluvat ja mahtuvat samalle taivaalle. Toiset elävät varjossa toiset loisteessa. Yksi kuolee, kun toinen syttyy. Milloin se loppuu? Salla Forssell 7D Nokian Uutiset julkaisee verkkolehdessään lähipäivinä kaikkien Minna Canthin päivän kirjoituskilpailussa palkittujen tekstit.