Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Hartauskirjoitus: Etsikkoaikoja

Viime sunnuntaina saarnattiin kirkoissa etsikkoajoista. Jonkun vääräleuan mukaan se oli menetettyjen mahdollisuuksien kirkkopyhä. Arkikielessä etsikkoaikoja pidämme hetkinä, ”kun olisi pitänyt tehdä jotain”, mutta valitettavasti juna meni jo. Hengellisessä mielessä ne ovat aikoja, kun Jumala kutsuu meitä lähempään yhteyteen kanssaan elämän tärkeimpien asioiden äärelle eli johdatukseensa, uskoon, toivoon ja rakkauteen. Luterilaisuudessa on arvostettu kuullun Jumalan sanan tärkeyttä. Omin korvin kuullun evankeliumin Sanan on ajateltu herättävän uskon ja kaipuun Jumalan luokse. Sana Raamatusta tai virrestä on ajateltu olevan uskon synnyttäjä. Siksi myös arvostamme evankeliointia, eli Sanan julistamista. Kävin taannoin monta keskustelua erään kansalaisen kanssa tästä sanan-teologiasta. Hän kertoi, että oli koko ikänsä kuullut Sanaa joka tuutista ja ollut mukana monessa hengellisessä touhussa, mutta mitään ei koskaan ollut sisällä liikahtanut. Usko ei ollut hänen mukaansa herännyt ja Jumala oli jäänyt ”ihan samaksi” (Välihuomautuksena täytyy kuitenkin kysyä, että eikö merkki uskosta ole jo sekin, että henkilö oli halunnut olla mukana tilaisuuksissa?). Mutta keskusteluissa selvisi myös se, että Sanan ympärille hän oli saanut kuulla paljon kovia sanoja. Vaatimuksia ja pelkoakin hän oli saanut hetkissä kokea omiksi ja vähän toistenkin tarpeiksi. Onkohan kuitenkin siis niin, että etsikkoajat toisille ihmisille tulevat myös sen kautta, että kristityt eläisimme rakkaudessa toisiamme kohtaan. Osoittaisimme Jumalan hyvyyttä ympärillemme aidosti, vaikka sen Sana-osan vähän hennommalle varrelle jättäisimmekin. Puhuisimme Jumalasta varoen, mutta rakastavasti ja antaisimme evankeliumin kättemme kautta levitä. Onko evankeliumin terävin kärki kuitenkin meidän käsissämme suun sijaan? Pelastusarmeijan sopassa ja saippuassa lienee syvä viisaus. Kyllä uskoon vaan ytimekkäästi kuuluu rakkaus ja toisista huolehtiminen. Onko rakkaudeton Sana vain irvikuva jostain? Etsikkoajat ovat hetkiä, kun Jumalan armo erityisesti vierailee luonamme kutsumassa huolenpitoonsa. Siihen kun tarttuu, ei ole muuta kuin voitettavaa. Toisaalta meidän jokaisen kasteessa Kristuksen omiksi otettujen tehtävä on luoda niitä etsikkoaikoja toisillemme osoittamalla Jumalalta saatua rakkautta toisia kohtaan teoissa ja sanoissa. Huolehditaan toisistamme ja luodaan niitä etsikkoaikoja ympärillemme Jumalan käsinä ja jalkoina.