Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Digiloikkaa ei tehdä, jos opettajan kännykkään ei saa edes WhatsAppia

Ensin etäopetuksessa olevan koululaisen tehtävät tulivat viesteinä Wilmaan. Suoritetuista tehtävistä piti lähettää kuvaviesti opettajan kännykkään. Mikäs tässä, hoituuhan se näinkin ajattelimme mukulan kanssa. Opettajan viesti kuitenkin havahdutti. Ennen sitä olin jotenkin ajatellut, että kyllähän meillä - Suomessa ja Nokialla - ovat jo erinäiset etätyövälineet opetuksessa sujuvasti käytössä. Että liitutaulut ovat historiaa. Että opettajilla on vähintäänkin ajanmukaiset älypuhelimet. Opettaja kertoi, että ei voi perustaa WhatsApp-ryhmää opetuksen tueksi, sillä hänen puhelimeensa ei sovellusta voi asentaa ja että hän koittaa vaihtaa sim-korttinsa toiseen vielä vanhempaan puhelimeensa, jos homma siten toimisi. Olin järkyttynyt. Toisessa koulussa opetus rullasi jo sujuvasti Googlen työkaluilla kuin edistyneimmässä digitoimistossa ikään. Vallitseva poikkeustilanne pakottaa päivittämään työvälineet. Tähän asti on voitu toimia mutulla ja vähän itse kunkin asennetta mukaillen. Tulevaisuudessa ei enää voida. Välineiden on oltava vähintäänkin ajanmukaiset, jotta opetus ja opettaminen olisivat tasa-arvoiset kaikille. Uskon, että aika tulee muuttamaan työelämän lisäksi myös opetusta. Se tullee entisestään väljentämään koulurakennusten opetukselle asettamia fyysisiä rajoitteita ja vaikuttamaan julkisten rakennusten suunnitteluun. Mihin yhteistä tilaa tarvitaan? Ja jos yhteistä tilaa tarvitaan, millaista sen tulisi olla kouluissa, hallinnossa, seurakunnissa, toimistoissa? Vähintäänkin poikkeusaika jo nyt opettanut, että yllättäviä tilanteita ei voi jäädä vain odottelemaan ”katsotaan sitten” -periaatteella.