Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Kolumni: Mitä ajattelit heti kuoltuasi?

Elämä ei lopu aivan heti siihen, kun sydän on lyönyt viimeisen kerran. Näin kirjoittaa Tieteen Kuvalehti. Lehden mukaan iho, hampaat ja lihakset sinnittelevät vielä hetken, mikä nyt sinänsä on helppo todentaa, mutta entäpä väite siitä, että ajatuskin lentää vielä hetken verran kuoleman jälkeen? Hetkinen! Näyttäkää minulle ensin ajatustenlukulaite, jolla pystytään todentamaan se, että elossa oleva henkilö ylipäätään ajattelee, niin puhutaan vasta sitten tästä kuolleen henkilön ajatusten lennokkuuden selvittävästä ihmeaparaatista, joka tietää tiaisen synnyn kuin Joukahainen konsanaan. "Lapsen tieto, naisen muisti, ei ole partasuun urohon", virkkoi Väinämöinen viisaasti, vaikka joutuikin myöhemmin syytteeseen lapsia ja naisia halventavasta vihapuheestaan. Onnekseen Iso V kuitenkin onnistui laulamaan suohon paitsi tuomarin ja lautamiehet, myös koko sen aikaisen oikeusjärjestelmän, mutta tästä sitten tarkemmin Kalevalan seuraavassa numerossa. Sitä ennen on esitettävä kysymys "Mitä on tiede, johon niin sokeasti uskotaan?", sillä edellä mainittu ajatusleikki kuoleman jälkeisistä ajatuksista ei ole mielestäni enää tieteen, vaan uskon asia. Ylen päällikkö Jouko Jokinen kysyi taannoin, että "Jos jotkut eivät ole tieteen kanssa 100-prosenttisen samaa mieltä, niin ovatko he tieteen vastustajia?”. Itse asiassa niin hyvä kysymys, että mielestäni on relevanttia kyseenalaistaa se, miten tiede todennetaan. Vaikuttaako tutkijoiden määrä tiedon oikeellisuuteen? Jos kaikki tutkijat hokevat samaa tulosta, tuleeko siitä tosi? Vai leikitelläänkö tässä vain ajatuksella, jonka mukaan kuolemanjälkeiset sähköiset värähtelyt, tai aivopoimujen kouristelut, tarkoittaisivat sitä, että ihminen se siinä tekee ajatustyötä? Vetää viimeisiään, niinkö? Lempisadussani Keisarin uudet vaatteet kukaan ei uskaltanut kyseenalaistaa hallitsijan pukeutumista. Tai oikeammin pukeutumattomuutta. Vaattureiden mukaan heidän räätälöimiään vaatteita kun eivät nähneet tyhmät, eivätkä ammattinsa edellyttämiin työsuorituksiin kykenemättömät tumpelot. Tarvittiin pieni lapsi, joka uskalsi kertoa, mitä hän oikeasti näki. Keisarin ilkosillaan. Mitä tästä opimme? Sen, että propaganda on yhä maailman tehokkain ase. Ja jos asioita ei kyseenalaisteta, voi käydä niin, että kuljemme henkisesti alastomina läpi koko elämämme ja havahdumme ajattelemaan tosiasioita liian myöhään. Tai aikaisin, jos ne sattumoisin ovat ensimmäiset ajatuksemme. Siis heti kuoleman jälkeen. "Kysymys kuluu mitä on tiede, johon niin sokeasti uskotaan?"