Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Kulkutaudit matkakumppaneinamme – ”Koko kirkkokansa oli vailla hiuksia ja näytti muutenkin kuin haudasta nousseelta”

Kun pastori August Snellman jouluna 1867 saarnasi Suoniemen kirkossa, hänen silmiensä edessä oli erikoinen näky. Koko kirkkokansa oli vailla hiuksia ja näytti muutenkin kuin haudasta nousseelta. Meneillään oli yksi maamme pahimmista kulkutautiepidemioista. Koronaviruksen meitä nyt kurittaessa on hyvä muistaa, että tarttuvat taudit ovat aina olleet ihmiskunnan matkakumppaneita. Niistä ei ole lääketieteen kehityksen myötäkään päästy kokonaan eroon ja tuskin päästään tulevaisuudessakaan. Kaikki tietävät ruton, koleran ja isorokon. Heikommin tunnetaan katoaikoja seuranneet tartuntataudit, vaikka niillä on täällä Pohjolassa ollut suuri merkitys. Kun halla vei sadon, seurasi nälänhätä ja vastustuskyvyn heikkeneminen. Taudit pääsivät iskemään, ja niiden leviämisen varmisti kerjäläisjoukkojen liikkeellelähtö. Tunnetuimpia näistä ovat suuri olkivuosi 1601–1602, Perttulin hallavuosi 1635, Laurin hallavuosi 1656 ja suuret kuolonvuodet 1695–1697. Viimeksi mainittuna aikana neljäsosa maamme väestöstä menetti henkensä. ”Kuolevia tuupertui teiden varsille joukoittain.” Ankaria olivat myös suuret nälkävuodet 1866–1868. Sääolot olivat silloin poikkeukselliset, Näsijärvikin vapautui jäistä vasta 17. kesäkuuta 1867. Kun halla saapui viljavainioille syyskuun alussa, katastrofi oli valmis. Nälkävuosien vakiotauti tyyfus äityi epidemiaksi alkuvuonna 1867. Tyyfuksella tarkoitettiin lavantautia, mutta siksi saatettiin sanoa myös pilkkukuumetta ja toisintokuumetta, punatautiakin. Nälänhädän pahentuessa kerjäläislaumat kulkivat kylästä kylään, talosta taloon, mutta harvoilla oli antaa näille minkäänlaista apua. Myös valtion, kuntien ja seurakuntien apu jäi vähänlaiseksi. Kuolevia tuupertui teiden varsille joukoittain. Nälkävuosina 1866–1868 alle kaksimiljoonaisesta kansasta kuoli 270 000 henkeä eli 15 prosenttia. Korkein kuolleisuus oli Ylä-Satakunnassa, johon nykyisen Nokiankin alue kuului. Suodenniemellä kuolleisuus oli maamme kunnista korkein, kolmen vuoden aikana peräti 34,6 prosenttia väestöstä. Suoniemen luku oli 24,7 prosenttia ja pohjoisen Pirkkalan 20,8 prosenttia. Nyt meneillään olevan COVID-19-taudin luvut jäävät edellisistä pieneen murto-osaan. Tämäkin on kuitenkin yleisvaarallinen tartuntatauti, jota ei vielä tunneta hyvin. Muistetaanpa, että espanjantautiin menehtyi sata vuotta sitten 50 miljoonaa ihmistä. Varovaisuusperiaatteen mukaan tarttuva tauti pitää tukahduttaa eikä jäädä odottamaan sen leviämistä.