Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Unohdin pikkutakkini bussiin Nokialla – Sitä seuranneet tapahtumat palauttivat uskoani toimivaan yhteiskuntaan

Kuudes päivä kesäkuuta oli tänä vuonna poikkeuksellisen kuuma. Lämpötila nousi 28 asteeseen. Puin aamulla tottumuksesta kuitenkin uskollisen sinisen pikkutakkini päälle. Se oli virhe. Huomasin virheeni heti. Hien puskiessa pintaan otin takin pois ja heitin sen olalleni. Matkustin töihin poikkeuksellisesti bussilla. Siellä vasta kuuma olikin. Kun bussi tuli perille Nokian lukion pysäkille, tarkistin rutiininomaisesti, että onhan minulla kaikki mukana, ennen kuin jään pois kyydistä. Avaimet tsekattu, kännykkä tsekattu, lompakko tsekattu, tietokonelaukku tsekattu. Kuka sitä nyt huomaisi ottaa hellepäivänä täysin tarpeetonta pikkutakkia mukaansa. Niin takkini jatkoi matkaa bussin kyydissä kohti Nokian asemaa. Takki ei ollut erityisen kallis eikä uusi, mutta toisaalta ei myöskään ikäloppu. Halusin sen takaisin. Muistin jostakin, että Tampereen seudun busseihin unohtuneet löytötavarat toimitetaan löytötavaratoimistoon, mutta mihin? Googletin. Ensimmäinen osuma kertoi, että ne toimitetaan Pirkanmaan Löytötavaratoimistoon Tampereen Suvantokadulle. Kirjoitin tiedot katoamishetkestä muistiin. Noin viikon kuluttua menin käymään löytötavaratoimistolla ja kysyin sinistä pikkutakkia virkailijalta. "Ai sellainen Turon takki, jossa on punaista vuorissa?" Juuri se! Maksoin reilun kympin säilytysmaksun ja takki oli taas minulla. Näinkö helppoa tämä on, ajattelin. Takin harmillinen unohtaminen antoi minulle lopulta ilahduttavan elämyksen. Arjessa, jossa asioiden hoitaminen tuntuu hitaalta ja sekavalta, järjestelmät horjuvilta ja epäluottavilta, löytötavaratoimisto tuntui toimivan kuin rasvattuna. Tutustuin jälkikäteen vielä tarkemmin toimiston palveluihin, ja hämmästyi niiden laajuudesta. Joka arkipäivä auki, puhelinpalvelu ja tavaran voisi tilata myös postitse. Kaiken kruunasi löytötavaratoimiston virkailijan rautainen ammattitaito ja kokemus. Hämmästelin toimistolla ääneen sitä, miten virkailija pystyi muistamaan salamannopeasti, minkälaisia takkeja heillä on varastossa. "Noh, täällä on jokunen vuosi tullut oltua", kuului vaatimaton vastaus.