Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Lauri Lehtosen siveltimessä on vapaan käden taikaa mutta tietokonemaista tarkkuutta - Tekijä käskee ja käsi tottelee

Elämme ajassa, jossa moni ihminen uskoo olevansa nörtti pelkästään siitä sumeasta syystä, että osaa käynnistää tietokoneen. Samalla logiikalla Microsoft Word tekee kenestä tahansa Hemingwayn, Paintbrush Picasson ja sosiaalinen media maailmanparantaja-ajattelijan, joka on isäjumalasta seuraava - ylöspäin. Mihin siis muka enää tarvitaan idealisteja, jotka uskovat visuaaliseen kauneuteen ja käsiensä taitoihin? Vastaus on helppo, sillä ilman näitä laurilehtosia maailma saisi ihmispolosta yliotteen, pitäisi sitä hävyttömästi pilkkanaan ja alentaisi ihmisen kyvyn oppia ja luoda uutta vain pahaisen maanmatosen tasolle. Juuri tästä syystä oikeasta Lauri Lehtosesta on ilo kertoa. Tästä raameiltaan kookkkaasta äijänköriläästä, joka isossa parrassaan muistuttaa ensi näkemältä enemmänkin kanadalaista metsuria, kuin pikkutarkkaa siveltimen heiluttajaa. Itsensä Lehtonen esittelee ihan vain puhdasjalkaiseksi siurolaiseksi, joka on harrastanut pinstripingia ja kylttimaalausta lähestulkoon viisitoista vuotta. Että siinä alkajaisiksi. Ei vielä päätyö, mutta... Pääpaino on kuitenkin sanalla harrastanut, sillä alunperin rakennusmieheksi kouluttautuneelle Lehtoselle remonttihommat ovat vielä nykyiselläänkin leivän tae, vaikkakin kylttimaalaus vie miestä koko ajan enemmän ja enemmän, samoin kuin pinstriping eli koristemaalaus. – 2006 olin ekan kerran koristemaalauksen harrastajien kokoontumisessa ja samana vuonna Pirkkahallin Hotrod&Rock Showssa alan osastolla ja siitä se sitten lähti. – Tosin olin jo sitä ennen ostanut käytetyn siveltimen ja saanut tutulta vähän neuvoja, Lehtonen muistelee. Viitisen vuotta sitten Lehtonen sanoo kiinnostuneensa tekstaamisesta ja kylttimaalauksesta oikein tosissaan. Siihenkin hän on hakenut oppia ulkomailta useaan eri otteeseen. Viimeisimmällä reissulla Lontoossa vierähti kaksi kuukautta. – Siellä kun on paljon kaikkea vanhaa, joka kiinnittää huomion, mutta myös kansainvälinen kylttimaalareiden kokoontuminen, ”Letterheads meet”, joita järjestetään ympäri maailmaa. Mainittakoon, että ensi vuoden helmikuussa tapahtuma järjestetään Helsingissä. Oppia ja ideoita kertyi kosolti siitäkin huolimatta, että Lontoon reissun päätarkoitus oli 3D-tulostamiseen liittyvä työharjoittelu. Lehtonen on nimittäin kouluttautunut 3D-artesaaniksi ja siten muotoilu ja mallintaminen ovat kasvava osa hänen yritystoimintaansa. – Käsillä tekemisen arvostus on nykyään nousussa ja olisihan se hienoa, jos omaan yritykseen voisi jonain päivänä heittäytyä täysipainoisesti, Lehtonen miettii. Haave ei ole tuulesta temmattu, sillä viime syksynä kaverinsa kanssa kädentaitomessuilla ollessaan Lehtonen sanoo huomanneensa myönteisen oloista pöhinää. – Ihmiset olivat positiivisesti yllättyneinä, että tällaistakin vielä tehdään, muun muassa asiakkaiden toiveiden mukaisia tekstejä emalimukeihin maalannut Lehtonen kertoo. Vanhan koulukunnan kylttimaalareita kun ei Suomessa ole kuin kourallinen. Lehtosen laskujen mukaan vajaa kymmenen. – Olen yrittänyt penkoa tietoa vanhan ajan kilpimaalauksesta Suomessa ja olisi hienoa jututtaa jotakuta, joka tietäisi kertoa, millaista se on ennen ollut. Sellaista tietoa löytyy kuitenkin hyvin vähän, Lehtonen harmittelee. – Tuntuu siltä, että heti kun tietokoneet ja vinyylileikkurit tulivat, siveltimet on heitetty olan yli. Yhteydenpitoa samanhenkisten kollegoiden kanssa kuitenkin on. Oppia ja niksejä jaetaan puolin ja toisin ja takana on myös yhteistyöprojekteja. Lehtonen on syystäkin tyytyväinen siitä, ettei antanut periksi, vaikka nuorempana piirtely tuntui välillä lapselliselta raapustelulta. Ehkä jopa hieman nololtakin. –  Koulussa tuli kyllä piirreltyä kaikki vihon kulmat täyteen, eikä sen takia ollut aina tunneilla ihan mukanakaan, Lehtonen hymähtää. – Tuli siinä sitten itsekin ajateltua, että ei tällaisesta varmaankaan ole ammatiksi, eikä tällä itseään elätä, ja että siitä syystä se on turhaa. Mutta kun on aina piirtänyt, ja vaikka harrastus on aina jossain vaiheessa vähän hiipunut, Lehtonen on saanut huomata, että se tulee ja tulee aina vain uudestaan. – Kaiken lisäksi monissa töissä olen saanut vapaat kädet ja se tässä työssä onkin parasta, Lehtonen myhäilee onnistumisia, joilla hän on monesti onnistunut yllättämään itsensäkin. Vapaalla kädellä tekemisessä on taikaa, vaikka maalaamisen lumo välillä meinaakin ottaa yliotteen. – Kun ei elokuviakaan oikein pysty seuraamaan kotona niin, ettei välillä pysäyttäisi kuvaa katsoakseen jotain kylttiä, että hei, toihan on käsinmaalattu. – Niin että kyllä siitä vähän noottia tulee, Lehtonen naurahtaa. ”Tuntuu siltä, että heti kun tietokoneet ja vinyylileikkurit tulivat, siveltimet on heitetty olan yli.”