Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hartauskirjoitus: Epäilevä Tuomas

Pääsiäisen tapahtumien jälkeen hämmentyneet ja pelokkaat opetuslapset olivat kokoontuneet yhteen. Hämmennys kaikista viime päivien tapahtumista mahtoi olla valtava. He olivat lukinneet oven, koska pelkäsivät, että heidätkin voitaisiin vangita. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään sanoen: ”Rauha teille.” Jeesus näytti kätensä ja kylkensä vakuuttaakseen olevansa todella Hän. Opetuslapsista Tuomas ei kuitenkaan ollut tuolloin paikalla. Muiden kertoessa tapahtuneesta Tuomas ei uskonut kuulemaansa, vaan halusi omin silmin nähdä Jeesuksen. Viikkoa myöhemmin opetuslasten ollessa koolla, lukittujen ovien takana, Jeesus ilmestyi jälleen heidän keskelleen. Jeesus kohdisti puheensa tuolloin erityisesti Tuomaalle, näyttäen kätensä ja kylkensä. Nyt Tuomaskin uskoi mitä oli tapahtunut. Jeesus sanoi: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” Ihmiset ovat erilaisia. Myös ihmisten tavat suhtautua Jeesukseen tai yleensä kristinuskoon ovat erilaisia. Joillekin on luontevaa pitää kertomukset Jeesuksesta totena, toisille ne ehkä herättävät vain ison määrän kysymyksiä ja osa voi pitää niitä silkkana mahdottomuutena. Ehkäpä ajatuksia ja suhtautumisia on yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Toisaalta usko ei ole vain ajatuksia ja totena pitämisiä, eikä sen vastakohtana ole kysymykset tai edes epäily. Usko on lahja, jonka Jumala voi meille antaa. Sitä voi rukouksessa Jumalalta pyytää. Muistan nuoruudessani, 16-vuotiaana, kuinka kaipuu Jumalaan yllättäen syttyi. Olin toki rippikoulussa kuullut Jeesuksesta ja ristillä tapahtuneesta syntien sovittamisesta. En vain ollut ajatellut asiaa sen enempää. Ajatus, että saisin kaiken anteeksi ja saisin elää Jumalan lapsena, sai aikaan kiitollisen ja turvallisen olon. Nyt on vuosikymmeniä vierinyt eteenpäin. Matkaan on mahtunut paljon kysymyksiä ja myös epäilyksen hetkiä. Epäilykset eivät sinällään ole liittynyt Raamattuun tai Jumalaan ja totena pitämiseen, vaan enemmänkin siihen, että kelpaanko edelleen? Riittääkö Jumalalla rakkautta ja armoa vieläkin minulle kompuroivalle ihmiselle? Samaan aikaan tiedän elämäni olevan Jumalan käsissä ja olen kiitollinen siitä. Olimmepa vahvoja ja varmoja uskossamme tai epäileviä Tuomaita, niin saamme kääntää katseemme itsestämme Jeesukseen. Hän on tie, totuus ja elämä. Jeesus, sinä huomaat meistä jokaisen. Epäilevät tuomaat tunnet parhaiten. Ei aina usko kestä. Herra, rukoilen: Uupumasta estä, yksin jaksa en. (virrestä 513)