Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Nokialainen Anniina Tynkkynen selätti paniikkihäiriön ja kirjoitti eximian paperit

Tuore ylioppilas Anniina Tynkkynen on esimerkki siitä, kuinka kokemus onnistumisesta ja pärjäämisestä voi muuttaa elämän suunnan. Nokialaisen Anniina Tynkkysen tie ylioppilaaksi ei ole kaikkein tavanomaisimmasta päästä. Nyt 28-vuotias Tynkkynen aloitti lukion yli 10 vuotta sitten silloisessa kotikaupungissaan Huittisissa. Toisena opiskeluvuotena hän sairastui vakaviin mielenterveyden ongelmiin ja joutui jättämään opinnot kesken. – Elämän suunta oli pitkään hukassa. Muutama vuosi sitten aloin ajatella, että entä jos lähtisi kuitenkin suorittamaan kesken jäänyttä koulua, Tynkkynen kertoo. Kolme vuotta sitten hän aloitti opinnot Tampereen aikuislukiossa. Mikään itsestäänselvyys opintojen jatkaminen ei ollut. – Vielä hieman ennen kuin aloitin aikuislukion, paniikkihäiriö oli niin paha, että en päässyt ulos asunnosta, Tynkkynen kertoo. Huomasi olevansa taitava Lukio-opintojen suorittaminen tuntui kuitenkin hyvältä ajatukselta, sillä se voisi toimia osana kuntoutumista. Uuden opettelu kun oli aina tuntunut mieluisalta puuhalta. Tampereen aikuislukiossa Tynkkynen viihtyi hyvin. Suosikkioppiaineiksi osoittautuivat äidinkieli ja biologia. Niiden lisäksi hän kirjoitti ruotsin ja englannin. – Tavallaan on harmikin, että opinnot loppuvat nyt. Vaikka opiskelujen aikana oli huonoja hetkiä, niin onnistumisen kokemusten myötä huomasinkin olevani aika taitava. Hyvät kokemukset ovat auttaneet myös toipumaan, ja minulla on nyt niin sanotusti terveen paperit. Äidinkielestä Tynkkynen sai laudaturin ja ruotsista eximian. Syksyllä kirjoitetusta englannista tuli magna ja biologiasta eximia, tosin vain yhden pisteen erolla laudaturiin. Arvosanat eivät ole tärkeintä Kirjatiedon lisäksi Tynkkynen on oppinut muutakin – nimittäin sen, ettei aina tarvitse pinnistellä äärirajoilleen. – Olen ollut aina täydellisyyden tavoittelija, ja se on aiheuttanut loppuunpalamista. Enää en tuijota arvosanoja, sillä ne eivät loppujen lopuksi kerro kauheasti siitä, mitä on oppinut. Lakkiaisjuhlien piti olla kesäkuussa, mutta niitä Tynkkynen ei tänä keväänä pääse viettämään. Vieraat olisivat olleet suurimmaksi osaksi vanhempaa väkeä. – Kai sitä voi itsekseen aina vähän juhlia, tuore ylioppilas tuumii. Jatkosuunnitelmat ovat joka tapauksessa selvillä. Hakemus eläintenhoitajan koulutukseen on jätetty ja sinne Tynkkynen toivoo kovasti pääsevänsä. Unelmat kantavat vieläkin kauemmaksi. – Olen haaveillut, että uskaltaisin hakea joskus eläinlääkäriksi. Sitäkin uskaltaa tavoitella, kun enää ei tarvitse pelätä, että epäonnistuu ja väsyy.