Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Nokianvirran koulun kirjoituskilpailun satoa: Paha kaksonen

Kaunis kesäpäivä, yksinäinen talo järven rannalla ja kaksi kymmenvuotiasta kotona. Vanhemmat ovat laivalla ja ammaksi jätetty isoveli juhlimassa kavereidensa kanssa. Kotoa lähtiessään isoveli oli sanonut: “Kyllä te pärjäätte, älkää räjäyttäkö taloa.” No, mitä oletatte tapahtuvan, kun kotiin jää tehokaksikko Jari ja Sari? Isoveli lähti aamukahdeksalta. Hän tuli huoneestaan, puki vaatteet päälle, veti mopokypärän päähän ja astui ovesta pihalle. Ja niin jäivät Jari ja Sari kahdestaan. Lapset olivat juuri nousseet sängystä ja katselivat ympärilleen. Talo oli pienehkö, ja se oli täynnä kalusteita. Antiikkisia pehmeitä tuoleja, kauniita tauluja (siitäkin ovat Jari ja Sari tapelleet, että ovatko ne aitoja vai ei), mattoja, ja vanhanaikaisia työpöytiä. Pienojakin oli kaksi, vaikka se oli vain kuuden hengen talous. Mutta kaikki tuoksui hyvältä. Hieman antiikkinen ja tunkkainen tuoksu, johon sekoittui äidin hajuvesi. Äiti käytti todella paljon hajuvettä. Jari ja Sari nukkuivat samassa huoneessa. Kun he kävelivät keittiöön syömään aamupalaa (Äiti aina sanoi, että aamupala on päivän tärkein ruoka ja jos sitä ei syö, ei jaksa leikkiä.), heidän jalkansa viistivät yhtä niistä monista matoista. Aamuvaatteet päällä kaksikko istui ruokapöytään väsyneinä, mutta innostuneina. “Mehän voidaan tehä mitä vaan!”, Jari sanoi. “Niin voihaan”, vastasi Sari kaataessaan maitoa kulhoon. “Mennäänkö ekana pihalle?” “Joo, mennän vaan.” Niinpä he söivät aamupalansa, joka oli muroja maidolla ja leipää kinkulla. He vetivät ulkovaatteet niskaan, sekä kurahousut, totta kai. Kun he astuivat ovesta ulos, Jari kompastui kynnykseen ja Sari kompastui Jariin. Jari satutti kätensä kaatuessaan. “Toi kynnys on tosi vaarallinen”, sanoi Jari kompuroidessaan maasta ylös. “Niimpä”, vastasi Sari. He pohtivat, että miten he eivät enää kaatuisi siihen kynnykseen ja muutaman minuutin kuluttua Sari sai huippukeksinnön. “Sahataan se kynnys pois, niin kukaan ei enää kompastu.” “Joo, tosi hyvä idea! ” Jari huudahti. He löivät kätensä yhteen ja ryntäsivät ulkovarastolle. Ulkovarasto oli keltainen paja, jossa isä aina puuhaili, varsinkin perjantai-iltana ystäviensä kanssa. He menivät ovelle ja tarttuivat kahvasta samaan aikaan. He vetivät ovea ylöspäin, ja kuului vaan “Rynks!” “Se on lukossa”, sanoi Jari. “Meiän on on kyllä pakko saada se saha”, sanoi Sari: “Yhteisen hyvän puolesta!” Hän juoksi talon taakse ja näki raollaan olevan ikkunan. “Mennään tosta!“ Sari huudahti. “Ei siitä mahdu, se on vaan parikytä senttiä auki.” “Kokeileminen ei maksa mitään”, kuului navakka pikkutytön vastaus. Hän työnsi päänsä ikkunasta ja se meni läpi. Sen jälkeen hartiat ja vatsa menivät perässä. Kun hän pääsi vyötärön kohdalle, niin hän ponnisti, muttei liikahtanut. Hän yritti ponnistella eteen- ja taaksepäin, mutta mitään ei tapahtunut. “Jäin jumiin”, Sari kiljahti. “Työnnä täysiä!” Huusi Jari ja niin Sari työnsi. Ikkuna rikkoutui raksahtaen ja Sari tippui sisään. “Sisällä ollaan!” Sari huusi. “Tuu avaan mulle ovi.” Sari käveli ulko-ovelle ja avasi sen. Luonnonvaloa virtasi pajan sisään ja paljasti sotkuisen näkymän. Monessa paikassa oli tölkkejä ja työkalut olivat epäjärjestyksessä. “Pitää sit tehä lappu, jossa varotetaan tosta rikkinäisestä ikkunasta”, sanoi Jari. “Joo, tehään se sit ku saadaan tää homma loppuun.” Sari nosti hyllyltä sahan ja pinkaisi ulko-ovelle. Jari otti kirveen ja seurasi perässä aivan yhtä lujaa vauhtia. Kun he pääsivät takaisin ulko-ovelle, pingotti Jari oven auki ja he alkoivat töihin. Sari sahasi puista lautaa oven alta ja Jari iski kirveellä. Työ sujui nopeasti, kun oli oikeat vehkeet. He olivat saaneet melkein puolet laudasta pois vain muutamassa minuutissa, kun Sari vingahti lujaa. “APUA!” hän huusi. “Sahasin käteen!”, hän sanoi vollottaen. “Mennään laittaan laastari”, vastasi Jari. Niinpä he siirtyivät keittiön puolelle, kaivoivat ylähyllyltä laastarin ja laittoivat sen pieneen nirhaumaan kädessä. Koko toimituksen ajan Sari huusi kuolevansa, vaikka haavasta ei tullut lähes tulkoon ollenkaan verta. Sari ei enää halunnut tehdä hommaa, vaan jäi keittiöön. “Mää voin tehä sen kyltin sinne ulkorakennukseen”, Sari lupasi. ”Okei, mää teen ton homman sit loppuun”, hihkaisi Jari. Hän palasi ulko-ovelle, löi toista kymmentä kertaa kirveellään ja piti tauon. Hän katsoi lopputulostaan. Reunoissa oli kynnys vielä korkeammalla, mutta keskellä oli kolmion muotoinen kolo. Hän päätti vielä siistiä reunukset ja löi lujaa reunoihin. Lopulta hän oli valmis. Muoto ei ollut nelikulmainen ja siisti, mutta nyt ei ainakaan enää ollut kynnystä jäljellä. Jos meni maahan makaamaan ja katsoi oven ali, näki pihalle. Samaan aikaan Sari piirsi tussilla A4-paperille isolla tekstiä: "IKKUNA RIKKI!” Hän teki sen siististi ja tarkasti. Silloin, kun hän oli piirtämässä huutomerkkiä loppuun, tuli Jari sisään. Jari kompastui maton reunaan ja tuuppasi samalla Saria. Tussi lipsahti paperilta ja veti pitkän viivan pöydän reunaan. “Kato, mitä teit!” huusi Sari. “Ei me voida tota tohonkaan jättää”, sanoi Jari osoittaen pöydän reunaan. Pöytä oli puuta ja se oli sininen. “Huomaakohan ne, jos se on vähän lyhyempi?” kysyi Sari. “Miten niin?” “Lyö tolla kirveellä pala päästä pois, niin ne ei huomaa sitä tussin jälkeä.” “Kaipa me sit tehään niin”, sanoi Jari alistuen ja nosti kirveen päänsä yläpuolelle. Luja heilautus alas ja pöydästä irtosi pala juuri siitä kohtaa, missä tussin jälki oli. Jari nosti uudelleen ja löi vielä lujempaa. Iso viilto syntyi ja parilla lyönnillä irtosi koko pöydän pää. Se jäi vinoksi ja rosoiseksi, mutta tussin jälki oli irronnut. “Meidän pitää hävittää nää puun palaset, ettei ne vaan nää, että mitään tapahtui.”, Sari sanoi totisena. “Poltetaan ne takassa”, hoksasi Jari. Takka oli valkoinen ja kiveä. Siinä oli suuri lasinen luukku ja se oli putipuhdas. He viskasivat sisään puusäleen, jota oli syntynyt ovenkarmista ja suuren sinisen puupalan. He yrittivät sytyttää sitä aluksi tulitikuilla ja sytkärillä. Se ei millään syttynyt, koska pelkkä yksi puu ei pala kovin hyvin. Silloin Jari hoksasi: “Haetaan varastosta öljyä.” Sari oli samaa mieltä hänen kanssaan ja niin Jari pinkaisi uudelleen pajalle. Hän sytytti valot ja kaivoi hyllyltä purkin, jossa luki 98E. Jari kokeili laittaa sitä taskuihinsa, mutta se ei mahtunut. Hän piti sitä vasemmassa kädessään, kun sammutti valot ja juoksi takaisin sisälle. Hän nosti jalkaansa kynnyksen kohdalla vanhasta tottumuksesta, mutta sitten hymyili, kun muisti että sitä ei enää ole. Sari kyykisteli vielä takan ääressä. “Noniin, päästään hommiin”, Sari hihkaisi. Jari nyökäytti päätänsä merkiksi siitä, että on samaa mieltä. Jari otti pullosta kiinni, avasi korkin ja heilautti laajalla liikkeellä alakautta bensaa takkapesään. Bensaa loiskahti pesään, mutta myös lattialle ja takan seinustoille. Jari jatkoi viskomista ja kohta koko pullo oli tyhjä. Sari ryntäsi sytyttämään takan. Hän painoi sytytintä ja sen päähän ilmestyi keltainen liekki. Hän kosketti puita ja bensa leimahti. Se syttyi todella nopeasti ja kuumasti, polttaen Sarin kättä. Liekit levisivät olohuoneeseen ja matto alkoi palamaan. Kummatkin lapset hätääntyivät, eivätkä tienneet mitä tehdä. Tulta oli joka paikassa. Silloin Sari huusi “Puutarhaletku!!” He olivat edellisenä päivänä leikkineet puutarhaletkulla, olihan kuuma kesä ja siksi se oli toimintakunnossa. Jari ryntäsi pihalle, hyppäsi kynnyksen yli, jota ei ollut ja juoksi kymmenen metrin päässä olevalle letkulle. Hän tarttui kiinni siihen, ja juoksi takaisin sisälle lujempaa kuin eläissään oli juossut. Hän melkein törmäsi Sariin, joka seisoi eteisessä. Jari astui olohuoneeseen, joka oli aivan liekkien vallassa. Ja kuuma oli kuin mikä. Hän painoi liipaisinta ja valtava vesisuihku lensi huoneeseen. Tuli alkoi pikkuhiljaa laantua, kun hän tarpeeksi kauan jaksoi suihkuttaa. Sydän löi tuhatta ja sataa. Lopulta tuli sammui kokonaan. Huone oli mustunut ja matto oli lattialta palanut kokonaan. Kaikkialla haisi pahalta ja päätä pyörrytti. Sari ja Jari menivät pihalle, koska sisällä tuli paha olo. “Sinä olet tässä se paha kaksonen!” Sanoi Sari. “Sääpäs kaiken teit! En mää ole paha kaksonen, vaan sinä!” karjui Jari vastaan. Kesken väittelyn ajoi vanhempien auto pihaan. Äiti huikkasi ikkunasta tervehdyksen ja kysyi “Mitä olette tehneet?” Kumpikin paha vastasi pahaenteisesti: “Me olemme olleet tosi ahkeria.” Veikka Kautto 8F Nokian Uutiset julkaisee verkkolehdessään lähipäivinä kaikkien Minna Canthin päivän kirjoituskilpailussa palkittujen tekstit.