Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Buhurt on ritarien laji, jossa lyödään aseilla kovaa muun muassa päähän – toimittaja testasi, kuinka paljon lyönti kypärään sattuu

Hikipisarat tippuvat Janne Vilenin kasvoilta, kun hän vetää varusteita ylleen. Hetki sitten hän ja muut Muurinmurtajat ovat päättäneet lämmittelyn, jossa ollut muun muassa mittarimatopunnerrusta. Pelkkä katsominen saa hien nousemaan ohimoille, ihan myötätunnosta. Vilenin ritarivarusteet eivät ole sieltä kevyimmästä päästä. Koko sotisopa painaa 40–50 kiloa. Pelkällä kypärällä on rengaspunoksineen painoa kuutisen kiloa. Sillä aikaa, kun Janne Vilen pukee haarniskan osat yksi kerrallaan päälleen, minä saan testata, miltä keskiaikainen kypärä tuntuu päässä. Painavalta. Ja myös tukalalta, sillä kypärä on liian iso ja silmikko valuu nenän kohdalle. En näe mitään. Likinäköisenä näen vielä vähemmän, sillä kypärää ei ole suunniteltu silmälaseja käyttäville. Aivan keskiajalta kypärä ei kuitenkaan ole. Tosin se, ja muut ritareiden varusteet ovat autenttisia nahkanyöreineen. ”Lyö minua päähän” Käsillä eteenpäin haparoiden siirryn ottamaan tukea ottelukehän laidasta. Olen pyytänyt Pekka Sinervoa lyömään minua päähän, sillä haluan testata, miten hyvin painava kypärä suojelee päätäni. Sinervolla on elopainoa ja lihaksia riittävästi siihen, että pääsen edes kuvittelemaan, miltä tuntuu, kun on lyöty puulla päähän. Ensimmäinen isku ei tunnu oikein missään, kypärä vain kumisee. Pyydän Sinervoa lyömään vähän kovempaa. Ja hän lyö. Hyvä. Ja kerran vielä. No nyt tuntui ja kirkaisen kovaa, lähinnä ehkä säikähdyksestä. Mutta yhtään se ei sattunut. Ainoastaan hampaat tuntuvat ikään kuin väräjävän suussa. Mutta uskon, kun Matti Schadrin vakuuttaa, etteivät lyönnit ja iskut satu sattumalla, vaikka itse kamppailut hurjilta näyttävätkin ja kuulostavat. Siitä pitävät huolen painavat varusteet. – Mustelmilla selviää, Schadrin sanoo. Videolla Janne Vilen ja Mikko Jalonen ottavat mittaa toisistaan. Sinervo muistelee viimekesäisiä Hämeenlinnan keskiaikaisia markkinoita, joilla hänkin tutustui lajiin ensimmäistä kertaa. Tuolloin järjestettiin 2–3 päivän mittainen turnaus, ja sattui vain yksi lievä tapaturma. – Mutta lämpöhalvaukset ovat oikea riski. Pitää huolehtia, että saa vettä riittävästi. Ylimääräinen hötkyily ei ole tässä lajissa hyvä taktiikka, Sinervo jatkaa. Tällä videolla kohtaavat Kata Somogui ja Mikko Jalonen. Kyseessä on kilpimiekkailu. Nuori keskiaikainen laji Buhurt on lajina tuore, ja harrastajiakin on Suomessa vielä vain toistasataa. Suomeen se tuli vajaa kymmenen vuotta sitten Venäjältä ja Ukrainasta, jossa sitä on harrastettu kymmenen vuotta. Lajin juuret ulottuvat kuitenkin huomattavasti kauemmaksi. Lajissa otellaan joko yksi yhtä vastaan tai ryhmässä ryhmää vastaan keskiaikaisissa ritarihaarniskoissa. Aseet ovat teräsaseita, mutta ne on hiottu tylpiksi. Säännöt ovat tarkat: esimerkiksi niskaan ei saa lyödä, eikä nivusiin tai polviin. Myös lyöminen panssarittomaan osaan on kielletty, samoin kuin potkiminen edestä päin. Myös pistäminen on kielletty, vaikka muutoin laji vapaaottelua muistuttaakin. – Myöskään selkään ei saa lyödä pystysuoraan, Pekka Sinervo sanoo. Matti Schadrin kertoo, että tylpät aseet juontavat juurensa juuri keskiajalle: ritaritkin treenasivat taisteluita varten ja sen vuoksi teräviä aseita ei voinut käyttää. Buhurt on erkaantunut omaksi lajikseen keskiaikaisilta markkinoilta, jonne sitä on tuotu näytösluonteisesti tapahtumia elävöittämään. Näin lajiin päätyi esimerkiksi Pekka Sinervo, joka Hämeenlinnan viime vuoden markkinoilla oli pistäytynyt katselemaan kolinaa ja kalsketta. Se riitti, ja nyt mies odottaa omia, mittojen mukaan tehtyjä haarniskoitaan. – Lajin yksi vaikeimmista asioista on saada omat panssarit. Ne on pakko tehdä toimiviksi, eikä niitä tehdä kokotaulukoiden mukaan, sanoo Sinervo, joka odottelee Puolassa valmistettavia panssareitaan. Haarniskaan ja aseisiin uppoaa helposti noin 2 000 euroa. Varusteilla täytyy olla keskiaikainen esikuva. Täysi-ikäinen pääsee tutustumaan lajiin myös lainavarusteilla. Joni Rissanen ja Mikko Jalonen kilpimeikkailemassa. Harjoitustilat Nokialla Tamperelainen buhurtseura Muurinmurtaja harjoittelee Nokialla Kankaantaan teollisuusalueella kaksi kertaa viikossa, maanantaina ja torstaina. Lämmittelyn jälkeen saa vetää lainahaarniskan päälle ja pääsee testaamaan itse lajia. Mikko Jalonen , seuran puheenjohtaja, oli perustamassa Muurinmurtajaa neljä vuotta sitten. Aktiivisia harrastajia seurassa on nyt kymmenkunta. Seura osallistuu myös Suomen liigaan, joka koronarajoitusten vuoksi käynnistyy tänä vuonna vasta Hämeenlinnan keskiaikaisilla festivaaleilla elokuun puolivälissä. Myös Jalonen, kuten Sinervokin, on taustaltaan keskiaikaharrastaja. Hän seurasi aikansa otteluita sivusta. – Sitten ajattelin, että minäkin haluan olla tuo ritari kentällä, hän sanoo. Laji ei ole kuitenkaan tarkoitettu pelkästään ritareille, vaan harrastajissa on myös naisia. Kata Somogui on myös Muurinmurtajan perustajajäseniä. Erityisesti häntä kiehtoo kilpimiekkailu, joka onkin enemmän tekniikka- ja taitolaji. Loistavaa kuntoa kysytään kaikilta. Kuumuuteen tottuu kyllä, vakuuttaa Mikko Jalonen.