Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Viinikanniemen kaavoittamisesta on virheellisiä käsityksiä

Kunnioitettava entinen Nokian kaupungin kaupunginarkkitehti Rauno Vuorela kirjoitti 7.6. yleisönosastossa että Viinikanniemestä saadut tulot eivät näy enää 30 vuoden päästä kaupungin kukkarossa. Tämä pitää paikkansa jos tontit myydään. Mikäli tontit vuokrataan ilman lunastusoikeutta, niin alueelta saadaan jatkuva vahva tulovirta kymmeniä ja taas kymmeniä vuosia. Lisäksi hän jätti mainitsematta, että Viinikanniemen tulevien asukkaiden maksama keskimääräistä huomattavasti suurempi kunnallisvero tulee myös näkymään kaupungin kassassa jatkuva tulovirtana. Psykiatrian erikoislääkäri Marjo Vuorela 28.6. yleisönosastokirjoituksessaan kannatti Rauno Vuorelan ajatusta säilyttää Viinikanniemi kaupungin omistamana yhteisenä virkistysalueena. Tämä virheellinen käsitys on syytä oikaista. Viinikanniemi on voimassa olevassa asemakaavassa käyttötarkoitusmerkinnällä RT osoitettu telttailu ja leirintäalueeksi. Se on vuokrattu yksityiselle yrittäjälle leirintäalueeksi. Leirintäalueen hinnaston mukaan päiväkäynti aikuiselta maksaa 10 euroa ja matkailuperävaunupaikkavuorokausi kesäkaudella 20,9 euroa. Minkä yleisen virkistysalueen käyttö on maksullista? Viinikanniemi on todellisuudessa yksityisessä käytössä ja maksua vastaan asiakkaiden käytössä. Alueen muuttaminen yleiseksi virkistysalueeksi tarkoittaisi leirintäalueen lopettamista. Marjo Vuorela esittää myös, että Viinikanniemen voisi osoittaa vihreän teknologian kokeilujen mallialueeksi ja ekoasuntoalueeksi ja tällaista kehitystä tukemaan kaupunki voisi luovuttaa tontit tavallista edullisemmalla hinnalla tai vuokralla. Valitettavasti voimassa oleva lainsäädäntö ei anna kunnalle mahdollista poiketa markkinahintaisesta tontinluovutuksesta kenenkään yksityisen tai yhteisön hyväksi. Kunnan on myytävä tai vuokrattava tulevat tontit vallitsevaan markkinahintaan. Koska omarantaisia tontteja ei juurikaan ole ollut myynnissä niin kaupunki myynee kaavoitettavat tontit tarjouskilpailulla. Marjo Vuorela näkisi Viinikanniemen mieluiten yleisenä virkistysalueena ja kulttuuri- ja viihdetapahtumien areenana sekä yleisen saunan paikkana talviuintimahdollisuuksineen. Kaikki nämä ovat mahdollisia toteuttaa edellyttäen, että kaupunki sitoutuu myös kustantamaan ne. Leirintäalueelta tähän asti saadut vuokratulot eivät ole kattaneet kiinteistöjen hoidosta koituneita kustannuksia. Kaavoitukseen on lähdetty koska enää ei ole nähty perusteltuna subventoida yksityistä yrittämistä kaupungin varoilla. Marjo Vuorelan kuntalaisaloitteessaan esittämä leirintäalueen kävijämäärän kaksi miljoonaa vuodesta 2004 lähtien ja leirintäalueen hinnasto yhteen laskemalla yrittäjällä olisi pitänyt olla hyvin varaa kustantaa rakennusten ylläpito sinä aikana. Rauno Vuorelan huoli rantaviivan riittävyydestä on varmasti aito, mutta jos tarkastellaan asiaa lukujen valossa, niin saadaan tarkempi kuva. Nokian kaupungin yleiskaavassa rantaviivaa on laskettu olevan liki 50 kilometriä. Siitä kaksi kolmasosaa on yleisessä käytössä olevia viheralueita ja maa- ja metsätalousaluetta. Lisäksi 10 prosenttia rantaviivasta on rajoitetusti käytettävissä olevia siirtolapuutarha-, satama- ja matkailualueita (ei leirintäaluetta). Näitä rantoja on yhteensä yli 37 kilometriä. Näiden lisäksi ranta-alueiden osayleiskaavassa on Natura-suojelualuerantoja yli 32 kilometriä ja yli 4 kilometriä muuta kaupungin omistamaa rantaa Siurossa, Linnavuoressa, Knuutilassa ja muualla haja-asutusalueilla. Yhteensä Nokialaisilla on käytössään noin 73 kilometriä yleisiin tarpeisiin osoitettuja tai omistettuja rantoja. Viinikanniemen 1,1 kilometrin pituisen yksityisessä käytössä olevan rannan kaavoittaminen yksityiseen käyttöön asumiseen ei vähennä yleisten rantojen määrää Nokialla. Sen sijaan että hamuamme yleiseen käyttöön epätaloudellisesti lisää rantoja, voisi pohtia jo olemassa olevien virkistysrantojen palvelutason parantamista. Vanhenevan väestön ja nuorempienkin kannalta olennaista ei ole kaupungin hallinnassa olevan rannan määrän kasvattaminen vaan se, että olemassa olevilla rantapoluilla on risuista, kivistä ja kannoista vapaa mahdollisuus esteettömään liikkumiseen. Jorma Hakola projektiarkkitehti, Nokian kaupungin kaavoitusyksikkö