Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Haaveesta tuli totta jo nyt – vasta 16-vuotias Onni Rantanen pääsi ripustamaan oman valokuvanäyttelyn

Taivalkuntalainen sarvipöllö istuu kuusen oksalla ja tuijottaa hieman pää kallellaan. Aurinko on laskenut ja ilta hämärtänyt. Se on tämän kesän poikasia. Sen päälaella on vielä vähän pörröisiä höyheniä, mutta lentää se osaa jo melkein kuin emonsakin. Sarvipöllö tuijottaa yhä liikkumatta. Mitä se miettii? Mitä se katsoo? Sen ajatuksista emme tiedä, mutta sen tiedämme, että se katsoo nuorta kuvaajaa. Onni Rantanen , 16, on päässyt aivan lähelle, 5–7 metrin päähän niin, ettei oksakaan ole rapsahtanut pojan jalan alla. Hän on käynyt jo muutaman kerran tarkkailemassa sarvipöllöemoja, jotka ovat ruokkineet poikuettaan. Poikanen suurine tuijottavine silmineen taltioituu Rantasen kameraan. Se on yksi huimista otoksista, joita on esillä viime viikolla avautuneessa näyttelyssä Taidetalolla. Ensimmäiset kuvat 9-vuotiaana Onni Rantanen on lukiolaispoika, joka on harrastanut luonnon ja lintujen kuvaamista 9-vuotiaasta lähtien. Kaakkurin huuto -valokuvanäyttely on hänen ensimmäinen oma näyttelynsä. Vuosi sitten Rantanen sijoittui toiseksi kansainvälisessä nuorten valokuvauskilpailussa. Vielä tuolloin hän ei voinut kuin haaveilla, että pääsisi jonakin päivänä ripustamaan omia töitään isoina vedoksina kaikkien katseiden alle. – Aika ylpeä olen, kuvaustilanteet tulevat mieleen nyt uudestaan, Onni Rantanen sanoo. Näyttelyn toteuttamiseen nuori kuvaaja sai Alfred Kordelinin säätiön Nokian kaupungin rahaston apurahan. Tarinoita ja tunnelmia Rantasen kuvat on hyvin elinvoimaisia ja hätkähdyttäviä. Nuori sarvipöllö on kuvana sellainen, että sitä jaksaisi katsoa vaikka kuinka kauan. Lintu haastaa katsojansa tulemaan lähelle. Onni Rantanen sanookin, että hän pyrkii kertomaan kuvillaan tarinoita ja tunnelmia. – Pyrin, ettei kuvassa ole vain lintu tekemättä mitään, vaan että siinä olisi muutakin elementtiä. Kahden silkkiuikun soidinkuvassa on sekä tarinaa, tunnelmaa että niitä muitakin elementtejä. Koiras on noussut tanssiinsa ja napannut nokkaansa vanhan haavanlehden, ehkä kihlajaislahjaksi. Lehdessä toistuvat samat värit kuin uikun pääharjassa. Vaikuttavassa kuvassa on mystiikkaa. – Silkkiuikulla on erilaisia koreografioita. Ne voivat nyökytellä päitään ja matkia toistensa liikkeitä. Ne nousevat pystyyn ja polkevat jaloilla vettä, Rantanen kertoo. Samalla hän kertoo siitä, että hän on viettänyt kuvattaviensa kanssa paljon aikaa. Kohteet eivät ole vain pinnoja, vaan niiden tallentaminen on edellyttänyt tutustumista lajin käyttäytymiseen ja tiedon keräämistä. – Enää en kuvaa päivällä, vaan aikaisin aamulla tai illalla, jolloin lajit ovat aktiivisimmillaan. Valon laadussa on iso ero. Taidenäyttelyn kuvat ovat lähestulkoon kaikki Nokialta. Poikkeuksen tähän tekee teerisarja, jossa on mukana myös aamuauringossa kuvattu ylväs Suon kuningatar , joka palkittiin vuosi sitten toiseksi parhaana kuvana kansainvälisessä kilpailussa. Oman sarjansa ovat saaneet myös kaakkurit, jotka ovat nuoren kuvaajan lempilintuja. – Niissä on erityistä mystiikkaa. Tarkkaan ei tiedetä, mitä kaakkurin tanssi tarkoittaa. Ehkä se on parisuhteen vahvistamista, sillä ne ovat pariuskollisia lintuja ja pesivät yleensä samalla järvellä. Onni Rantasen näyttely Taidetalolla on auki lokakuun 6. päivää saakka. Rantasen kuvia voi nähdä myös Instagramissa, jossa hänellä on jo yli 2 300 seuraajaa.