Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Millä kaikilla tavoilla sinua peloteltiin, kun olit pieni?

Usein kuulee sanottavan, että uhkailu, kiristys ja lahjonta ovat ne keinot, joilla lapsenkasvatuksesta selviää. Näin ei ollut omassa lapsuudessani 1970-luvulla. Tuolloin kasvatus perustui lähinnä uhkailuun. Kiristystä saattoi esiintyä silloin tällöin, lahjontaa ei koskaan. Sain hyvin nuorena oppia, ettei liian lähelle laiturin reunaa saa mennä, koska ilkeä näkki voi napata minut veden mustaan syvyyteen. Tästä hyvästä kärsin tänäkin päivänä syvän paikan kammosta. En koskaan ui pitkälle rannasta, sillä kuka tietää millainen näkkien yhdyskunta allani vaanii. Jos olin ollut vähän tuhma, mummuni sanoi että kuuma kivi putoaa päähäni taivaalta. Silloin ei auttanut muu kuin kipittää lähimmän katoksen alle suojaan. Joskus rähjätessäni sain myös kuulla, että mustalaiset vievät minut. Saatoin siitä hetkeksi rauhoittua. En siksi että olisin pelännyt, vaan siksi että oli pysähdyttävä pohtimaan. Mikä on mustalainen? Koska en tiennyt, en pitänyt uhkaa kovinkaan suurena ja saatoin jatkaa rähinää. Minä olin kova ilveilemään ja olen vieläkin. Äitini vakuutti, että kasvoni jäävät sellaisiksi, jos jatkan samaan malliin. Eivät jääneet. Äitini myös varoitti, että silmäni jäävät kieroiksi, jos koetan katsoa kieroon. Eivät jääneet. Kaikesta siitä uhkailun määrästä huolimatta selvisin sen suuremmitta ongelmitta aikuiseksi ja sain itsekin lapsia. Kokeilin heihin luonnollisesti myös uhkailua, kiristystä ja lahjomista. Näkit ja kuumat kivet koin liian vanhanaikaisiksi. Lahjomisen vaikutuksetkin olivat melko lyhyitä, mutta uhkailun ja kiristämisen yhdistäminen toimi. Ainakin lasten ollessa ala-asteella. Tämän metodin sesonki alkoi siinä lokakuun tienoilla: Jos et ole kiltisti, pukki ei tuo lahjoja. Sitä paitsi tontut kurkkii ikkunoista. Loppuvuosi sujuikin sitten rattoisissa merkeissä, mutta joulun jälkeen piti taas olla luovempi. Sitten tuli aika, kun joulupukki ja tontut olivat mennyttä elämää. Jäljelle jäivät kuitenkin älypuhelimet ja pelikonsolit, joten otin jälleen käyttöön lahjomisen, kiristämisen ja uhkailun. Lahjominen: "Jos siivoat huoneesi, saat 5 euroa vaivanpalkkaa ja tunnin lisää peliaikaa." Kiristäminen: "Jos, et siivoa huonettasi, et saa pelata tai käyttää puhelinta viikkoon." Uhkailu: "Jos et siivoa huonettasi, mä heitän sun puhelimen ton ikkunan läpi!" Hyvinhän nuo toimivat. Minun ei koskaan tarvinnut turvautua viimeiseen vaihtoehtoon.