Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Köyhyydellä on monia kasvoja, myös meillä Suomessa

Eilen torstaina Suomessa vietettiin sekä Asunnottomien yötä että YK:n kansainvälistä köyhyyden poistamisen päivää. Kuten monen muunkin teemapäivän kohdalla, joku saattaa miettiä, miksi näin tärkeitä asioita nostetaan esiin vain kerran vuodessa. Eikö se ole itsestäänselvyys, että teemme joka päivä kaikkemme köyhyyden ja kurjuuden poistamiseksi? Ei se valitettavasti ole. Ihminen on unohtavainen ja usein myös sen verran itsekeskeinen, että tietyistä asioista muistuttaminen tekee ihan hyvää. Kuten siitä, miltä köyhyys Suomessa näyttää. Yksinkertaisin määritelmä köyhyydelle lienee se, että rahat eivät riitä hengissä pysymiseen. Onneksemme maassamme on vielä sitä kuuluisaa hyvinvointivaltiota, tai ehkä ihmisissä sisua, ainakin sen verran, että suoranaista köyhyyteen kuolemista ei voi sanoa jokapäiväiseksi. Se, mitä köyhyys tekee mielenterveydelle ja elämänhalulle, on sitten ihan toinen juttu. Toinen suosittu määritelmä on se, että ei ole varaa pitää yllä sellaista elintasoa, kuin haluaisi. Ylen uutisessa (2.10.19) pohdittiinkin, voiko köyhyys olla ihmisen päänsisäinen olotila. Jos alle tuhannen euron kuukausituloilla elävä tuntee itsensä onnelliseksi, mutta viisi tonnia tienaava murehtii jatkuvasti rahojensa riittämättömyyttä, kumpi heistä on todellisuudessa köyhä? Vai onko kumpikaan? Kohtuullisen helppo tapa erottaa köyhä ja köyhäksi itsensä tunteva on kuunteleminen. Moni ”aidosti köyhä” pitää asiasta puhumista häpeällisenä ja nöyryyttävänä, etenkin, jos kokee tehneensä parhaansa tilanteen korjaamiseksi, mutta epäonnistuneensa. Köyhyys näyttäytyy Suomessa niin monin erilaisin kasvoin, että tuskin siitä koituviin ongelmiin on löydettävissä yhtä oikeaa ratkaisua, eikä ainakaan kovin nopeasti. Sitä odotellessa voisimme vaikka vilkaista kerran ympärillemme ja huomata sen ihmisen, joka ei halua tulla huomatuksi.