Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

”Keskellä korpea kärryteiden takana” – Kun Nokian kauppala luovutti Aaroninkorvesta tontteja vuokralle, Armi Korven isä oli kärppänä paikalla

Nokian Uutiset järjesti kesänkorvalla leikkimielisen kilpailun, jossa lukijamme saivat äänestää Nokian kauneinta kadunnimeä. Voiton vei Aaroninkorvessa sijaitseva Mustikkamutka , jonka kehuttiin olevan muun muassa kotoinen, suloinen ja kotimaiselta maistuva, ja alueen metsiköiden kerrottiin myös aikoinaan suorastaan pursunneen mustikoita. – Kun osaa etsiä, näiltä mättäiltä löytää kyllä mustikkaa ja puolukkaa. Vielä 1950-luvulla täällä oli aivan erinomaiset sieni- ja marjametsät, mutta rakentaminen on luonnollisesti vallannut tilaa, muistelee Mustikkamutkan ja Puolukkapolun risteyskohdan tuntumassa asustava Armi Korpi . Armi Korven isä oli yksi niistä onnekkaista, jotka pääsivät 1940-luvun lopulla talonrakennuspuuhiin ”marjakatujen” tonteille. Nokian Uutisissa kerrottiin vuoden 1949 elokuussa, että silloisen Nokian kauppalan vuokralle laittamia Aaroninkorven tontteja ”on kysytty runsaasti ja tähän mennessä on tehty yhdeksän vuokrasopimusta”. – Perheemme pääsi muuttamaan tähän taloon vuoden 1950 jouluksi. Silloin meillä taisi olla vasta yksi rajanaapuri, mutta pian tuohon lähelle nousi Vännin talo, sitten Karimäen talo ja Taljan talo. Kärryteiden takana Aaroninkorvessa risteileviä teitä voi hyvällä omallatunnolla kutsua marjakaduiksi. Löytyyhän sieltä jo edellä mainittujen lisäksi muun muassa Karpalokuja, ja kun Puolukkapolulta edetään kohti Koukkujärventietä, vastaan tulevat myös Muuraintie ja Marjatie. Tällaisilla ryhmänimillä on nimetty vajaa kolmannes Nokian kaduista, kirjoittaa Nokian kadunnimiä tutkinut Jari Eskelinen vuoden 1995 pro gradussaan. Hänen mukaansa kadunnimiä alettiin pohtia Nokialla vuonna 1940, ja silloin perustettiin myös virallinen nimitoimikunta suunnittelemaan nimistöä Otto Iivari Meurmanin laatimaa Pohjois-Nokian asemakaavaa varten. Aaroninkorpi itsessään on perimätiedon mukaan saanut nimensä jo 1900-luvun alkupuolella, ”keskellä korpea kärryteiden takana” majailleen Aaronin mukaan. Melkoinen kärrytie Puolukkapolullekin johti, Armi muistelee. Siitäkin huolimatta, että Nokian Uutisissa tiedettiin vuoden 1949 marraskuussa kertoa kauppalanhallituksen hyväksyneen lähes puolen miljoonan markan määrärahan Aaroninkorven katutöitä varten. Työt oli myös laitettava kiireesti alulle, olivathan ”viime talvena työttömyystyönä tehdyt katujen tasaukset kesän aikana painuneet epätasaisiksi”. – Siihen aikaan ei ollut alikulkuja eikä liikenneympyröitä, vaan keskustan suunnasta oli kiivettävä radan yli. Eikä Lähdeniityn puolella metsän takana ollut juuri muuta kuin yksi hevonen laitumella ja Hautaniitty, jossa järjestettiin erilaisia kisailuita alueen lapsille. Sopiva sekoitus kaikkea Korven talossa, joka valmistumisensa jälkeen tunnettiin Armin isän mukaan Kauppisen talona, oli seudun paras (tai kenties ainoa) kaivo, josta naapuritkin olivat saaneet luvan kantaa vettä. Muutaman talon päässä, taitavana soittajana tunnetun Mäkimaan talossa, asusteli Nokian Upofloorilla työnjohtajana työskennellyt pohjalaismies, jonka raamikas ulkomuoto sai nuoren Armin sydämen läpättämään. Tunne taisi olla molemminpuolinen, päätellen niistä ämpärimääristä, joita Kalle Korpi Mäkimaan taloon raahasi. Ja taisihan siinä muutama ämpärillinen maahankin mennä, että oli hyvä syy palata kaivolle Armin näkemisen toivossa, Kalle nauraa. Pariskunta vihittiin vuonna 1957, ja kahdeksan vuotta myöhemmin he ostivat Puolukkapolun talon Armin isältä Toivo Kauppiselta . Pirkanmaan asukkaista kertovassa kirjassa mainitaan, että ”maa-alueen pinta-ala on 886 neliötä, osan ollessa puutarhaa, jossa on peruna- ja vihannesmaa sekä marjapensaita ja omenapuita”. – Olimme kokolailla omavaraisia, mutta kun rakensimme taloon laajennusosan, perunamaa jäi sen alle. Kyllä minä edelleenkin täällä viljelen perunaa, porkkanaa, sipulia ja punajuurta, ja aion viljellä niin kauan, kuin jalka yhtään nousee, tuumaa muutaman kuukauden päästä 86-vuotispäiviään juhliva Kalle. Nyt sekä Kallen että Armin jalat nousevat niin komeasti, että he voisivat vaikka tanssiksi laittaa. Kertaakaan ei kummallakaan ole käynyt mielessä, että Aaroninkorvesta olisi päästävä muualle, sillä mihinpä sitä kukaan kotoaan lähtisi. Armin mukaan alue on juuri sopiva sekoitus kaikkea, rauhaa ja luonnonläheisyyttä, mutta samalla keskusta on vain kivenheiton eli parin kilometrin päässä. Kalle taas tykkää erityisesti ihmisistä, vaikka viimeisten vuosikymmenten aikana taloissa onkin käynyt omistajanvaihdoksia siihen tahtiin, etteivät ihan kaikki Mustikkamutkan alkupään asukkaat ole tulleet vielä sen paremmin tutuiksi. Mutta ehtiihän tässä vielä tutustua, ja täytyykin, aaroninkorpelaisia kun ollaan. – Emme koe itseämme pohjoisnokialaisiksi, sillä emme halua ajatella Nokian olevan jakautunut kahtia. Mutta onhan se myönnettävä, että kyllä tuo Nokianvirran eteläpuoli on meille aika vierasta seutua. Siitäkin huolimatta, että olen kokeillut siellä asumista niinkin kauan kuin puolen vuoden ajan, Kalle nauraa.