Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Mietin miksi näin – Päivät päästään jatkuvasta luumuilusta huolimatta aika tuntui kuluvan lomalla nopeammin kuin koskaan aiemmin

Takanani on elämäni omituisin kesäloma. Omituinen siksi, että yleensä olen aloittanut lomani aina matkustamalla jonnekin. Ihan sama minne, kunhan vain palmun alle. Näin olen päässyt kiinni lomatunnelmaan siltä seisomalta. Tänä kesänä näin ei sattuneista syistä voinut tehdä. Siispä muutamaa, yhden tai kahden päivän mittaista reissun tynkää lukuun ottamatta olin lähinnä kotosalla. Onneksi säät suosivat kerrankin kesäkuussa lomaansa aloittanutta. Saatoin sentään lojua aurinkotuolissa päivät pitkät. Mutta jostain syystä sekään ei tuntunut lomalta. Ei, vaikka en tehnyt juuri mitään. Kirjaimellisesti vain laiskottelin. Päivät päästään jatkuvasta luumuilusta huolimatta, aika kuitenkin tuntui kuluvan juuri tällä nimenomaisella lomalla nopeammin kuin koskaan aiemmin. Kun työt jälleen alkoivat, minulla ei ollut kaikesta vetelehtimisestä huolimatta juurikaan levännyt olo. Mietin miksi näin. "Tekee mieli vain laittaa tulpat korviin, laput silmille ja paeta vuorille." Keskustelin aiheesta ystäväni kanssa. Olimme molemmat samoilla linjoilla siitä, että syy väsymykseen lienee se, että uutiset tänä vuonna ovat olleet pääasiassa väsyttävän ahdistavia. Ja niitähän pukkaa joka tuutista. Vähemmästäkin tekee mieli vain laittaa tulpat korviin, laput silmille ja paeta vuorille. Mutta, kun sinnekään ei juuri tällä nimenomaisella hetkellä pääse. Jatkoimme ystäväni kanssa keskustelua tiedustellen tosiltamme tunteeko meistä kumpikaan jota kuta, joka olisi sairastunut koronaan. Ei. Kumpikaan ei tuntenut, ei edes tiennyt yhtään tutun tuttua. Edes Euroopan pahimmilla epidemia-alueilla asuvat sukulaiseni eivät henkilökohtaisesti tunne ketään. Tämä kaikki saa olon tuntumaan epätodelliselta. Mistä tässä oikeasti on kyse? Koko maailma on tällä hetkellä täynnä "asiantuntijoita", jotka täysin päinvastaisilla väitteillään joka päivä tyrmäävät toistensa väitteet. Ketä ja mitä siis uskoa, kun ei kerran kukaan oikeasti tiedä yhtään mitään? Viime viikolla, siinä suurin piirtein puolen viikon maissa, oivalsin että kaikesta lamaannuksesta huolimatta olin ollut kesä–heinäkuussa melko onnellinen. Olinhan lomalla ainakin otsikoista ja uutisista. Elokuussa koulujen alkamisen lähestyessä koronapaniikki ja sitä myötä korona-ahdistus on jälleen täällä. Koska olen kiltti ja kuuliainen, noudatan kaikkia koronan aiheuttamia rajoituksia ja suosituksia. Näen jo itseni hortoilemassa syksyn pimeydessä kuonokoppa päässäni. Jos ei kuolla koronaan, niin kuollaan sitten pystyyn.