Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Petra Hietalahti luo farkuille uuden elämän – Sisäinen pakko taiteeseen pitää hyvinvointia yllä: ”Toivottavasti ei tule tarvetta purkaa tuskaa mihinkään”

Toimittajan kurvatessa pihatielle rivitalon luokse oikea osoite löytyy helposti, kun näkee pihatiellä olevat lasten värikkäät liitupiirrokset. Oven avaa iloinen Petra Hietalahti , joka toivottaa hymysuin tervetulleeksi. Jo eteisessä avautuu näkymä selvään taiteilijan kotiin, kun farkkumaalaukset nojaavat maassa seinää vasten ja olohuoneen hyllyissä Hietalahden koristelemat nuket katsovat tulijaa. Taiteilija toteaa nauraen, että onneksi sisään astellut toimittaja ei ole sisustussuunnittelija ja koittaa piilottaa ympärillä pursuavaa kodikasta tavaraa. Kameran tieltä poistuvat lastenrattaat ja Playstation-ohjaimet. – Ajattelin, ettei minulla ole tiettyä teemaa tauluissa, vaan olen vain maalannut kuvia. Nyt, kun niitä on paljon ja katsoin, mitä aiheet käsittelevät, ne ovatkin henkilökohtaisia. Olen käsitellyt hyvinvointia, näkökulman laajentamista ja laatikon ulkopuolista ajattelua. Koko ajan vahvemmin on tullut käsiteltyä uskallusta, positiivisia arvoja, iloa ja herkkyyttä, Hietalahti kertoo. – Kun tiedostan, että olen erityisherkkä ja se vaikuttaa paljon asioihin, sitä puolta on tullut myös töihin. Toivottavasti ei tule tilannetta, että minulla olisi tarvetta purkaa tuskaa mihinkään. Haluaisin ennemmin hyvää. Eroon valkoisen paperin kammosta Taide on aina kiinnostanut Hietalahtea, ja se on tullut osaksi arkea hieman yllättäen. – Kun on saanut olla lasten kanssa pitkään kotona ja saanut olla rauhassa ajatusten kanssa, olen koko ajan enemmän halunnut tehdä omia juttuja, mitkä kiinnostavat. Uusi taidemuoto on ratkaissut Hietalahden aiemmat maalaamiseen liittyvät ongelmat. – Minulla on ollut valkoisen paperin kammo aina. Jos minulle nyt laitetaan eteen valkoinen, tavallinen maalauspohja, teen huonoimman työni. Niistä tulee hirveitä. Hän alkoi maalaamaan mustille pahvipohjille, mikä oli kiinnostavampaa kuin valkoisille teko, ja sen jälkeen syntyi idea ja halu farkkukankaalle tekemisestä viime vuoden keväällä. Nyt ideoita taideteoksista on tullut niin paljon, ettei kaikkia ehdi edes toteuttamaan. Hietalahti saa farkkumateriaalit teoksiinsa tutuiltaan, joilla on ylimääräisiä farkkuja. Hänen lähikirppiksellään vaihtui omistaja ja sinne jätettyjä tavaroita sai hakea. Hietalahti pyysi entistä omistajaa laittamaan farkut sivuun. – Olin matkalla kävellen ja ajattelin, että siellä on kahdet farkut. Niitä oli paljon. Minun piti soittaa isälle, voiko hän tulla hakemaan minut ja auton takapenkki tuli täyteen farkkuja, Hietalahti naurahtaa. Farkkutaideteoksissa Hietalahti hyödyntää kankaista kaiken mahdollisen. Hän tekee taideteoksessaan kaiken alusta asti itse taulun puukehikon kasaamisesta farkkujen käsittelyyn ja maalaukseen. Kierrätys on tärkeä osa taidetta. Esimerkki lapsille Hietalahti on aina tiennyt, että haluaa taiteilijaksi, mutta ei ole antanut sille aikaisemmin lupaa. Hän on erityisherkkä ja ajatellut, että on paljon muita, jotka ovat häntä parempia. – Olen aina verrannut itseäni, ettei minusta tule koskaan niin hyvää kuin Albert Edefelt oli. En voinut sitten yhtään parempaa kaveria keksiä, johon verrata itseäni, Hietalahti naurahtaa. Hän on nuoruuden jälkeen tullut iän myötä kriittisemmäksi ja heittänyt hanskat tiskiin, jos on huomannut, että joku tarkkailee hänen tekemisiään. Elämänvaiheiden kautta Hietalahti on päässyt alisuorittamisesta ja liiasta kriittisyydestä melkein kokonaan eroon. Nyt hänestä tuntuu siltä, että vaikka asiat menisivät miten, hän yrittää kynsin ja hampain taistella siitä, että saisi tehdä taidettaan niin pitkään kuin sitä riittää. – Minulla on ollut aina luovuuden pakottava tunne. Luovuus on saatava purskautettua johonkin. Olen saanut itsensä kehittämisen ja iän myötä rauhan, kun olen saanut olla omissa oloissani lasten kanssa oravanpyörän sijaan. Mietin, millainen esimerkki haluan olla lapsille, Hietalahti toteaa. – En halua olla pahoinvoiva ja kiukkuinen vanhempi, joka tulee kotiin työstä, jota ei halua tehdä. Haluan mieluummin olla esimerkki siitä, että kaikki on mahdollista. Farkkutaidetta Hietalahti on tehnyt viime vuoden keväästä lähtien aluksi suunnitellen ja tavaraa haalien. Saman vuoden kesänä hän maalasi ensimmäiset farkut. Taide on tällä hetkellä Hietalahdelle harrastus eikä ansiotyö. Hän on kokoaikainen perheenäiti ja verkkokursseille hyvinvoinnista sekä maalaamiselle on parhaiten aikaa yöllä, kun lapset ovat nukkumassa tai päivällä heidän leikkiessään pihalla. Perhe- ja taiteilijaelämä sopusoinnussa Taidetta syntyy tällä hetkellä Hietalahden kotona arjen keskellä, sillä työhuonetta hänellä ei ole. Unelmatilanteessa sellainen olisi kodin yhteydessä. – Tällä hetkellä olen päivät yksin lasten kanssa pyörityksessä ja illat olen miehen kanssa kahdestaan siinä pyörityksessä lasten kanssa. Koitamme löytää jonkin välin, jossa ehtisi hengähtää. Kun lapset ovat menneet nukkumaan, yritän tehdä omia asioitani. Perhe- ja taiteilijaelämän yhteen sovittaminen on vaatinut vain pientä säätämistä, etteivät lapset esimerkiksi koske taiteeseen tai varovat tippuneita nuppineuloja. – On haastavaa, kun lapset pyörivät tässä koko ajan ja ovat niin pieniä, että tarvitsevat meitä paljon. Joskus tuntuu siltä, että voitteko mennä johonkin, äiti haluaa olla hetken rauhassa. Välillä on todella raskasta, mutta aina se helpottaa. Se on luovimista, mutta jotenkin on tässä onnistuttu, Hietalahti kertoo. – Ja jos olen valvonut koko yön, seuraavana päivänä olen, häpeäkseni myönnettäköön, ostanut energiajuomatölkin jos toisenkin viime aikoina. Aikaisemmin olen päässyt pikkaisen aikaisemmin nukkumaan, ettei ole tarvinnut olla ihan silmä kädessä seuraavana päivänä. Ennen farkkutaiteen tekemistä hänellä oli pitkä vaihe, ettei hän tehnyt mitään taidetta. Hietalahti on tehnyt käsitöitä kuten virkannut vaatteita ja tehnyt työkseen lasinpuhallusta 2000-luvun alussa muutaman vuoden. Pelkästä piirtämisestä ja maalaamisesta häneltä puuttuivat uskallus ja ideat. Lasten myötä hänelle tuli uskallusta ja tunne, että on pakko saada tehdä jotain. Toiveena oma ja muiden hyvinvointi Hietalahti pääsi pitämään Nokian kirjaston väistötiloihin nukkenäyttelyn, mikä rohkaisi häntä, että hän voi esittää tekemiään asioita ja pitää muitakin näyttelyitä. Myöhemmin Hietalahti alkoi maalaamaan farkkutaideteoksia ja nekin pääsivät esille. – Toivottavasti myyn ihmisille taidetta, se olisi parasta. Pyrkimys ja toive olisi, että teoksia menisi, saisin tilaa ja pystyisin tekemään tätä, koska rahan on tultava jostain. Jos joudun menemään muualle töihin, minulla ei ole aikaa tehdä tätä ja hyvinvointini kärsii siitä. Hietalahden taide herättää hänessä vaihtelevia tunteita. – Olen hirveän kriittinen, mutta yritän opetella ajattelemaan, että kuka lehmän hännän nostaa, jos ei lehmä itse. Minulla on niin hyvä olo itsellä, kun teen tätä, niin ei minun tarvitsisi välittää mistään muusta. Tämä on henkistä kasvua koko ajan. Taiteen lisäksi hänellä on kiinnostusta itsensä kehittämiseen. Hän haluaisi antaa potkua muille, ettei heidän tarvitse vain kärvistellä jossain. Tulevaisuudelle Hietalahdella on paljon tavoitteita. – Toivoisin, että pystyisin tekemään omia juttujani, elämään oman näköistä elämää ja voimaan hyvin. Haluaisin levittää hyvää oloa eri tavoin ympärilleni ja rohkaista myös muita voimaan hyvin. Voisin mahdollisesti yhdistää hyvinvointipuolen juttuja ja taidetta johonkin workshopiin. Elokuun alussa Virta-kirjastossa avautuu Petra Hietalahden maalattuja kierrätysfarkkuja esittelevä Tästä lähtien aina näin onnellinen -näyttely, jossa taideteoksissa pääosassa ovat ihmiset. Idea nimestä tuli hänelle intuitiivisesti, ja se on henkilökohtainen. Näyttelyn ideana on hyvinvointi. Hinttalassa on myös hänen näyttelynsä, jossa on esillä eläinaiheisia farkkuteoksia. 39-vuotias. Perheeseen kuuluu mies, lapset 5-vuotias Helmi ja melkein 3-vuotias Aune sekä kaksi kissaa. Muotoilualan artesaani, lasinpuhaltaja, rakennusmaalari ja maskeeraaja. Tehnyt myös toimistotyötä. Nykyään kotiäiti ja tekee taiteen lisäksi hyvinvointihommia. Iltaisin Hietalahti opiskelee verkkokursseja hyvinvointikoulutukseen liittyen. Farkkutaiteen lisäksi muun muassa piirtänyt, koristellut nukkeja, virkannut leluja, ommellut vaatteita, tapetoinut, tehnyt lasilla teoksia ja tehnyt puusta ja kovista materiaaleista sisustusesineitä. Hietalahden farkkutaidetta on voinut nähdä Ulvilan kirjastossa ja Tampereella näyteikkunoissa. Ensi kesänä on näyttely Anne Mattilan taidekahvilassa Karviassa.