Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Toimittajamme sairastui ja joutui koronatestiin: koruton testi herätti ristiriitaisia tunteita

Vieläkin saa lukea sieltä täältä, että koronatestiin ei tahdo päästä. Oma kokemukseni on täysin päinvastainen. Soitin keskiviikkona kaupungin koronapuhelimeen kello 9.30. Kolmen vartin päästä istuin terveyskeskuksessa pitkä tikku oikeassa sieraimessa. Oireeni olivat alkaneet maanantaina klassisilla lihassäryillä aivan yhtäkkisesti. Sitten nousi kuume, joka sahaili edestakaisin. Tiistaina minut valtasi mieletön väsymys, jota nukkuminen ei helpottanut. Vatsaakin väänsi. Rintaa pakotti. Yskää oli kuitenkin vain vähän eikä nenää tarvinnut niistää. Vaikka lämpöä ei lopulta paljoa ollut, olo oli kuitenkin kurja, ja varasin ajan työterveyslääkärille. Hän suositteli koronatestiä, ihan varmuuden vuoksi. Ensimmäinen reaktioni oli harmitus: Joutuisinko nyt perumaan kampaajan? Entä milloin pääsisinkään tapaamaan hoivakotiin vanhaa äitiäni, joka riutuu rajoitusten vuoksi ja odottaa kovasti tytärtä kauppareissuille? Entä olinko ennättänyt tartuttaa moniakin, vaikka olen ihmisten ilmoilla liikkumista vältellyt? Kenelle kaikille menisikään ilmoitus, että olen mahdollisesti tartuttanut sinuun tappavan taudin ja että olet määrätty kahden viikon karanteeniin? Huoli omasta terveydentilasta ei yhtäkkiä ollutkaan päällimmäisenä. Itse koronatesti oli koruton. Testiin pääsyä piti odottaa vanhan terveyskeskusrakennuksen ulkopuolella, ja jokainen testattava haettiin testiin yksitellen. Minua vastassa oli kaksi suojavarusteisiin pukeutunutta hoitajaa. Toinen kysyi syntymäaikani ja varmisti, että puhelinnumero oli oikein. Muuta siinä ei sitten rupateltu. Mieshoitaja teki varsinaisen testin, joka oli onneksi nopeasti ohi. Puisella tikulla oli mittaa parikymmentä senttiä eikä se sieraimessa tuntunut miltään muulta kuin häijyltä. Niin häijyltä se tuntui, että silmästäni alkoi vuotaa vettä. Hoitaja ilmeisesti huomasi tämän ja alkoi kannustaa: "Hyvä, hyvä, jaksaa, jaksaa", vähän niin kuin kuntosalilla. Minua alkoi melkein jo naurattaa, mutta en onneksi ennättänyt, sillä testi oli jo ohi. Mitään erityisiä toimintaohjeita en saanut. Toki ymmärsin muutoinkin, että nyt piti vain odottaa testin tulosta ja välttää ihmiskontakteja. Tuloksen sanottiin valmistuvan viikonloppuna. Mutta sepä valmistui jo seuraavana päivänä, vaikka oli kiirastorstai, ja kilahti puhelimeen negatiivisena. Voi sitä riemua. Pääsisin kuin pääsisinkin kampaajalle!