Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Talviretkellä Kivikeskulla: Jäällä kävely oli talviretken ylellisyyttä

Pakkasen kovettama lumi narskui jalkojemme alla, yllämme hohti sininen taivas ja hanki säteili auringossa miljoonina tähtinä kilottaen. Kaikki oli kohdallaan Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistyksen järjestämällä talviretkellä Kivikeskun luonnonsuojelualueelle. Parasta retkellä olivat vesien kantavat jääkannet. Kivikeskun luonnonsuojelualue sijaitsee niukkaravinteisella vyöhykkeellä Nokian koillisosassa. Karut kalliot, rahkasammalreunaiset umpeutuvat lammet ja niiden väliset hidaskasvuista mäntyä kasvavat rämeet luonnehtivat alueen luontoa. Jääkauden murskaamat louhikot täydentävät erämaista tunnelmaa. Koillis-Nokian niukkaravinteinen luonto muodostaa täyden vastakohdan kunnan eteläosan ravinteikkaiden savimaiden rehevyydelle. Kivikeskulla näyttää siltä, kuin olisi siirrytty Pirkanmaalta Perä-Pohjolan maisemiin. Luonnon monipuolisuus ja monimuotoisuuden vaihtelu ovat rikkautta. Kivikeskun luonnonsuojelualue sisältyy Nokian Kaakkurijärvien Natura 2000-suojeluverkostoon. Se perustettiin Euroopan Unioniin liittymisen velvoittamana kaakkurin säilymiseksi. Tuolloin alueen kaakkurikanta oli hyvä, mutta nyt kanta on hälyttävästi taantunut. Viime vuonna vain yksi poikanen pääsi siivilleen koko alueelta. Eläinten jälkiä tutkimassa Talven sääolot näkyivät Kivikeskullakin sulina pysyneiden ojien ja rämeen reunoille kerääntyneiden allikoiden mustanpuhuvina uomina. Katselimme lumella supikoiran laahustavaa jälkeä ja ketun helminauhamaista kulkua. Kertasimme puilla näkyvien naavan ja lupon eroja ja helpoin keino siihen on haarautumiskulma: luppojen haara on y-kirjaimen muotoinen, kun taas naavat haarautuvat suorakulmassa. Kalliolla näimme useita tykyn aiemmin katkomia nuoria mäntyjä, jotka eivät olleet kestäneet lumen painoa. Luonnonvalinta karsii vähemmän valoa ja ravinteita saaneet heikot puut ja vahvemmat jäävät kasvamaan kookkaiksi ja järeiksi petäjiksi. Näin metsä hoitaa ja kasvattaa itsensä. Laskeuduimme kalliolta Kivikeskun jäälle. Se olikin tämän talven ensimmäinen kerta useimmille mukana olleille ja tuntui ylellisyydeltä. Jäällä vaeltelu on vapauttava kokemus, kun kulku on valittavissa mielin määrin. Tuuli tuiversi poskipäitämme ja auringon kilo sai silmämme sirrilleen. Jos Nokian järvillä onkin tänä talvena ollut puutetta jäistä, täällä Nokian ”Pohjolassa” sitä oli 30 senttimetriä. Karttajäkälää ja napajäkälää Kivikesku on saanut nimensä keskellä järveä jököttävästä ja jääkauden vetäytymisvaiheen paikalleen asettelemasta kivestä. Se kohoaa vedestä usean kuutiometrin kokoisena järkäleenä. Kesällä kivellä pesivät kala- ja harmaalokit. Katselimme kiveä peittäviä jäkälälajeja, joista muutamat ovat tunnistettavissa ilman mikroskooppia. Kivien rupijäkälät istuvat tiukasti kiinni alustassaan. Kellanvihreä karttajäkälä muodostaa kiven pintaan nimensä mukaisia kuvioita. Avokallioilla ja kivillä kasvava karttajäkälä on yleinen koko maassa Lapin tuntureita myöten. Karttajäkälävyöhyke näkyy jopa satelliittikuvissa. Alustaansa keskeltä kiinnittyvillä tummanharmailla napajäkälillä on lehtevä reunusta. Tinajäkälät ovat harmaita ja rosoisia ja näyttävät sulatetulta uudenvuoden tinalta. Mattavihreät tierasammalen tupsakkeet laikuttavat harmaiden ja tummien jäkälien kirjoa. Kivillä ja avokallioilla elävät jäkälät ja sammalet ovat oikeita selviytyjiä. Vuodesta toiseen ne ovat auringon paahteen, tuulten, sateiden, pakkasten ja jäätymisen armoilla. Ne sietävät vuosittaisen lämpötilan vaihtelun alle 30 miinusasteesta kesän jopa 40 lämpöasteeseen. Jäkälillä ja sammalilla ei ole juuria ja ne ottavat ravinnon suoraan ilmasta ja sadevedestä. Se on ihmeellistä ”survivalia” eli selviytymistä. Retken päätteeksi menimme tulille evästelemään. Kaupungin infrapalvelut on tehnyt Kivikeskullekin puistoyksikön työnjohtaja Harri Sallisen suunnittelemat tyylikkäät nuotiopaikat, joilla kelpaa viipyillä.