Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

On se ilmoja pidellyt – Sääjuttelut eivät ole meille suomalaisille pelkkiä sääjutteluita, vaan jotakin enemmän, kirjoittaa Katariina Laurila

Naapuri valitti minulle sateisesta säästä kaupassa. Ystävä soitti ja kertoi sateen pilanneen hänen lomansa. Tuntematon ihminen bussipysäkillä halusi jakaa kanssani, kuinka hän ei ollut varautunut aivan sellaiseen rankkasateeseen ja oli lähtenyt ilman sateenvarjoa liikenteeseen. Kun kolme vuotta sitten muutin takaisin Suomeen 20 vuoden ympärivuotisen auringon jälkeen, minua monesti ärsytti, kun ihmiset valittivat säästä tai ylipäätänsä puhuivat siitä. En ollut enää tottunut suomalaisiin sääkeskusteluihin, koska aurinkoisessa ilmastossa asuessa säähän ei kiinnitä huomiota. Kukaan ei Kaliforniassa puhunut säästä, eikä Afrikassakaan. Olen monesti pohtinut, miksi säästä ylipäätänsä missään maailman kolkassa pitäisi valittaa, koska siihen ei kuitenkaan voi itse vaikuttaa. Säästä valittaminenhan on käytännössä ajanhukkaa. Vaikka purnaisimme kaikille tutuille siitä sekä tuntemattomillekin, paska sää ei muutu mihinkään, mutta oma mielialamme voi muuttua. Kun huonolle säälle antaa vallan ja tekee siitä koko päivän harmituksen, synkät pilvet pimentävät taivaan ohella myös mielen. ”Radikaalisti vain hyväksyn, että sää on sitä, mitä se kulloinkin on.” Käytän itse ”radikaalia hyväksyntää” aseenani huonon sään iskiessä tai ylipäätänsä vaikeiden asioiden hyväksymisessä. Radikaalisti vain hyväksyn, että sää on sitä, mitä se kulloinkin on. Kuten hirveä sää tärkeänä päivänä tai kylmän ilmavirtauksen aiheuttama viileys kesälomalla. Parhaimmillaan radikaalisti hyväksymällä voi käydä niin, että pystyy elämään sen hirveän synkän sään tai hirmu helteen kanssa siten, ettei siihen jää jumiin, ja näin siitä siitä kärsii vähemmän. Tämä taas vapauttaa mielemme johonkin, mihin voimme oikeasti vaikuttaa enemmän. Olen tässä viime vuosina vihdoin ja viimein oivaltanut senkin, että sääjuttelut eivät kuitenkaan ole meille suomalaisille pelkkiä sääjutteluita. Ne ovat jotakin enemmän. Ne ovat helppoja keskustelun avauksia, kun mielessä ei ole mitään muutakaan puhuttavaa. Meidän suomalaisten small talkia. Ne ovat yhteisten kokemusten jakamista, koska sää yhdistää meidät kaikki Suomessa elävät. Me kaikki voimme jollakin tasolla samastua siihen tunteeseen, kun kastuu läpimäräksi kaatosateella, kun pitkän talven jälkeen auringon ensisäteet hyväilevät kasvoja tai kun ensimmäisen kesähelteen meitä helliessä vedämme mahdollisimman pikaisesti kesäkuteet ylle ja elämme niin kuin viimeistä päivää, ettei vain yksikään auringonsäde jäisi kokematta. Nämä sääjutut tekee meistä meidät. Niitä ei joku ikiauringossa kylpevä ymmärtäisi.