Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Palveluksessanne ihan tavallinen Salminen - Helposti lähestyttävä kirkkoherra haluaa olla kaikkien seurakuntalaisten tavoitettavissa

Kerholan alakerran pyhäkoulusta se lähti. Lauri Salminen on kiitollinen vanhemmilleen, jotka ohjasivat hänet jo varhain kristillisestä näkökulmasta katsoen oikealle tielle, jota usein myös kaidaksi poluksi nimitetään. Siten Salminen ei koe tulleensa uskoon, vaan on saanut kasvaa siihen jo kotonaan. Olihan teologian opinnoille toki vaihtoehtojakin, mutta Salminen ei käyttänyt niitä. Jos olisi käyttänyt, hän ei olisi nyt Nokian evankelisluterilaisen seurakunnan kirkkoherra. Eikä olisi ollut sitä ennen Karkussa kappalaisena. Ja ennen sitä merivoimien kenttärovastina, tai sotilaspappina Niinisalon varuskunnassa. Siinä on taivalta kerrakseen. Moni puhuisi ajautumisesta, kohtalosta tai siitä, että on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta ei Salminen. Hän puhuu johdatuksesta. Kaitsijana on hyvä olla Nokialaisen luterilaisen seurakuntaelämän johdossa, vanhahtavan ylevän kirkkoherra -virkanimikkeen kantajana Salmisella täyttyi kesäkuun alussa kymmenen vuotta. Vaikka kyseinen titteli kätkee sisäänsä monen moisia historiallisia kaikuja, Salmisen omassa ajatusmaailmassa kirkkoherra on yhtä kuin kaitsija. Se on rooli, jossa Salminen viihtyy. – Minun mielestäni kirkkoherra on henkilö, joka pitää seurakunnan perustehtävät kasassa ja armon evankeliumin kaiken keskipisteenä. Vaikka , ja ehkä myös juuri siksi, että olen tuntenut henkilökohtaisesti tämän omasta mielestäänkin "ihan tavallisen Salmisen" ainakin 40 vuotta, tein haastattelun yhteydessä pienen testin. Saadakseni selville osaako seurakunnan kaitsija kuunnella, länkytin haastattelutilanteessa omiani, jos mahdollista vieläkin enemmän kuin yleensä, ja tarkkailin reaktioita. Salminen läpäisi testin kiitettävästi. Parikymmenminuuttisen monologini "elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta" Salminen kuunteli maltillisesti ja ilmeenkään värähtämättä. Sen jälkeen hän asetteli suusanallisesti järjestykseen oman näkemyksensä seurakuntaelämän hierarkiasta. – Kristuksen kirkon pää on ylösnoussut Vapahtaja eikä suinkaan kirkkoherra. Asenne ratkaisee Hallinto on toki tärkeä osa kirkkoherran työtä ja hyvä hallinto tukee seurakunnan perustehtävää, mutta Salminen näkee vielä merkityksellisempänä asiana sen, kuinka kirkkoherra asennoituu seurakuntalaisiin. – Koko seurakuntaa ei olisi, ellei joku olisi sanonut, että "menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla ja opettamalla heitä pitämään kaiken mitä minä olen käskenyt teidän pitää", Salminen lainaa esimiehensä tekstiä. Että kaikki tämä toteutuisi, seurakunnan hallinnon ynnä talousasioiden, sekä käytännön seurakuntaelämän on oltava tasapainossa keskenään. Ennen kaikkea siksi, että tehtävä on annettu, se on otettu vastaan ja sillä on nimi. Palveleminen. Sen toteuttamiseksi on oltava selkeä linja. – Me pyrimme linjamme mukaisesti tekemään työtä sen eteen, että seurakuntalaisuudella on merkitystä ihmisille. – Sen lisäksi meidän pitää osata ottaa vastaan seurakuntalaisen viestejä siitä, millä tavalla seurakuntalainen kokee tulleensa kohdatuksi ja millä tavalla Jumalan sana häntä puhuttelee. Juuri sitä varten seurakunnan työntekijöiden on oltava lähellä. Tavoitettavissa. Valmiina auttamaan palvelutehtävässään. – Toivoisin itsekin osaavani olla helposti lähestyttävä, ettei kenenkään tarvitsisi kokea, että välillämme on matkaa, jota ei voi ohittaa. Sanoo kirkkoherra. Se ihan tavallinen Salminen.