Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Turkulainen leidi rohkaisi nuoren Tirrosen taiteiden tielle – 1980-luvun Nokia sen sijaan aiheutti kulttuurishokin

Kullervo Tirronen vannoo mielikuvituksen nimeen. Mielelle täytyy antaa ravintoa uteliaisuudella ja erilaisilla näkökulmilla. – Mielikuvitusta pitää ruokkia mussuttamalla kaikkea, tieteitä ja taiteita. Tirronen viettää 70-vuotisjuhlaansa. Vuosia juhlistetaan Taidetalon näyttelyllä, jonne on koottu teoksia eri vuosikymmeniltä. Nyt on aika katsoa taaksepäin. – Mennyt elämä on ollut kuin romantiikan aikaa, henkistä kasvua. Leidi kannusti taiteilijan uralle Alkusysäyksen taiteilijan työhön Tirronen sai nuorena kansakoululaisena Kajaanissa. Perhe oli päätynyt pohjoiseen pikkukaupunkiin, kun isä rakensi paperitehtaita ja työ kuljetti paikkakunnalta toiselle. – En ole mistään kotoisin, mutta se on hyvä asia. Näkökulmat laajenivat. Kuvaamataidon tunneilla Tirronen veti omaa linjaansa. Jo silloin maalausten maisemat olivat abstrakteja. Savitöistä ei syntynyt tavanomaisia kippoja, vaan Tirrosta kiinnostivat omien sanojensa mukaan rytmiset muodot. Viehtymys kuvataiteeseen oli siis olemassa, mutta vielä tarvittiin rohkaisua – 1950–60-luvun pikkukaupungissa taideharrastus ei ollut itsestään selvä valinta. Kannustus saapui turkulaisen leidin hahmossa. Tyylikäs biologian opettaja tuli pohjoiseen opettamaan ja iski silmänsä Tirrosen vesivärimaalaukseen – syysmaisemaan, jossa oli palloja syksyn väreissä ja mustia viivoja. Opettajatar halusi maalauksen itselleen, koska uskoi, että Tirrosesta tulee vielä kuuluisa taiteilija. Näin taiteilijanalku oli myynyt ensimmäisen teoksensa. Se hiveli itsetuntoa. – Mielessä alkoi kypsyä ajatus, että tätähän voisi tehdä enemmänkin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Sittemmin Tirronen on myynyt lukuisia teoksiaan ja pitänyt kymmeniä näyttelyitä. Nokian kaupungilla teoksia on tusinan verran – se lämmittää Tirrosen mieltä. Yksi ensimmäisistä näyttelyistä oli erityisen mieleenpainuva jo miljöönsä puolesta. Tuolloin parikymppinen Tirronen työskenteli tavaratalon mainososastolla: somisti näyteikkunoita ja teki kuvituksia. Osastolla työskenteli muitakin taiteen harrastajia, ja töiden sivussa tehtiin taidetta. – Nuoruus oli leppoista aikaa. Teimme töitä ihan tosissamme, mutta kukaan ei ollut puhaltamassa niskan takana. Kiirettä ei ollut, jos sitä ei itse tehnyt. Nyt näyttää siltä, että kaikilla on koko ajan tuli takamuksen alla. Pian miehet puuhasivat yhteisnäyttelyä, mutta pulmana oli näyttelytilan puute. Joku keksi Kajaanin linnan rauniot. – Soitimme museovirastoon ja kysyimme, saammeko pitää näyttelyn raunioilla. Antoivat luvan sillä ehdolla, että viemme jälkeenpäin roskamme pois. Roskilla he taisivat tarkoittaa teoksia, Tirronen nauraa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Nokia aiheutti kulttuurishokin Vaimon työn perässä Tirronen muutti etelään, ensin Espooseen ja muutamaa vuotta myöhemmin Nokialle. Kainuun Sanomat kirjoitti etusivullaan: Tirronen jättää ”taiteen takapajulan”. – Toimittaja pisti mukaan vähän omiaan. Kun Tirronen 1980-luvun lopussa saapui Nokialle, vastassa oli pieni tehdaspaikkakunta, jonka asukkaat pysyttelivät omissa oloissaan. – Pääkaupunkiseudun jälkeen tuli pieni kulttuurishokki. Täällä ihmiset tekivät tehtaassa kolmivuorotyötä ja elivät omissa ympyröissään. Toki teollisuustyön vastapainoksi nautittiin kulttuuriharrastuksista ja urheilusta. Nokialla oli muun muassa aktiivisia kuoroja ja teatteritoimintaa. Vaimon tehdessä uraa pankkialalla, Tirronen jäi kotiin hoitamaan kolmea poikaa. Päivät kuluivat lapsia hoitaessa, illat ja yöt oli aikaa tehdä taidetta. – Kun lapset menivät nukkumaan, aloin tekemään töitä. Joskus meni aamuneljään tai viiteen. Nuori kun oli, ei väsyttänyt edes yöllä. Nokian Kuvataiteilijoiden puheenjohtajana Tirronen toimi vuosina 2008–2015. Tuona aikana yhdistys satsasi julkiseen ja erilaisia ryhmiä osallistavaan taiteeseen. Taiteilemaan pääsivät niin Vihnuskodin vanhukset kuin yläkoululaiset. Yhdistys sai aktiivisesta toiminnastaan Nokian kaupungin kulttuuripalkinnon vuonna 2011. Maailman tutkailu jatkuu Tirrosen työ jatkuu edelleen. Mielikuvituksen ruokkiminen ja maailman tutkiminen ei lopu. Kun hommat Nokialla alkavat jumittaa, hän lähtee ”henkireikäilemään” Tampereelle. – Käyn elokuvissa Niagarassa, Sara Hildénin taidemuseossa ja kauppahallissa juttelemassa ihmisten kanssa. Jos hyvin käy, edessä on vielä kymmenen vuotta aktiivisia työvuosia. – Niin kauan nuppi vielä voi kestää. Sen jälkeen kaikki on arvoitusta.