Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Kun auto hyytyi tien varteen, yh-isä Timo Osmonen oivalsi uusia asioita auttamisesta: ”Ei tässä mitään supersankareita olla”

Heippa kaikille! Elämässä on aina haasteita, eikös niin. Ja jos ei ole, niin sitten niitä tulee hankittua vapaaehtoisesti. Sellainen haaste tämä kolumninkin kirjoittaminenkin on. Aloitetaan kuulumisilla. Puhutaan sen jälkeen vähän yh-isän kiitollisuudesta ja toinen toistemme arvostamisesta. Olin äskettäin järjestämässä ison määrän nokialaista nuoria koonneen Nerf-tapahtuman. Tapahtuma oli monin tavoin hieno. Sain taas huomata, kuinka lapset ja nuoret ovat huipputyyppejä, kun heillä on vaan mielekästä tekemistä ja paikka tehdä heille mielekkäitä asioita. Isoja ponnisteluja ei tarvita, kun on ryhmä, jolla on intoa ja halua järjestää kohtaamisia ja tapahtumia. Tuo Nerf-tapahtuma oli minulle muutenkin tärkeä. Pääsin hetkeksi pois omasta arjestani, ja tällä kertaa aika huonosta viikosta. Näin huono viikkoni eteni. Aloitetaan autosta. Auto on minulle pakollinen. Tarvitsen sitä moneen asiaan. Yksi tärkeimmistä on tyttären kuljettaminen kouluun Ylöjärvelle. Tiistai-iltana olin tulossa kotiin, kun auto yhtäkkiä hyytyi kirkon kohdalla mäkeen. Jakopään remmi poikki ja kone rikki. Siinä iski pieni paniikki - mitäs nyt? Hetken istuin autossa ja rauhoituin. ”Vaikka olen yh-isä, minun ei tarvitse olla mikään yksin pärjäävä supersankari.” Sitten tuli mieleeni ihminen, jonka olin tavannut joskus erilaisissa hyväntekeväisyystapahtumissa, Sjöbergin Miksu, terveisiä vaan. Soitin hänelle ja pyysin apua. Vastaus oli: tulen heti. Miksu oli vartissa paikalla hinausauton kanssa, ja siitä sitä lähdettiin kuljettamaan autoraatoa korjaamolle. Perillä tuli tuomio: korjaaminen ei ole järkevää. Sen verran kalliiksi tulisi. Siinä vaiheessa aloin aidosti tuntea huolta ja murhetta. Auto on enemmän kuin auto. Miten saan järjestettyä likan kuljettamisen? Pitäähän kouluun päästä! Silloin Miksu sanoi, että saisin häneltä auton lainaan, jotta voin hoitaa asiani. Tässä kun mietin tapahtunutta näin jälkikäteen, viikko ei enää tunnukaan niin huonolta. Yh-isänä minun ei tarvitsekaan pelätä sitä, että jäisin yksin. Eikä sinunkaan. Auttajia saattaa löytyä yllättävistäkin paikoista ja yllättävissä tilanteissa. Joku auttaa hyvästä tahdosta, kun se hetki tulee ja elämä potkii vähän lujemmin. Luotetaan siihen. Niissä tilanteissa, kun auto hajoaa ja rahat ovat vähissä, tulee huomattua myös oma mittakaava. Vaikka tässä kuinka luulee olevansa supermies, ei täällä kukaan pärjää ilman apua. Kynnys avun pyytämiseen voi olla suuri, mutta suosittelen kynnyksen ylittämistä silti. Tutustutaan, autetaan, verkostoidutaan. Ei meidän tarvitse olla mitään supernaisia tai supermiehiä. Ollaan vaan ihan tavallisia Virtasia. Kirjoittaja on yhden lapsen yh-isä ja vapaaehtoistyön aktiivi Nokialta.