Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Karhunperseen arvoitusta ratkaisemassa

Kuten kotiseutunsa tuntevat nokialaiset tietävät, Taivalkunnan peltoaukean jälkeen alkaa pitkä maantien nousu, jonka nimi on Karhunperse. Jotkut sievistelijät puhuvat erheellisesti Karhunahteesta. No, sanana perse oli vielä reilu vuosisata sitten normaalia puhekieltä. Ahteen nimi tunnetaan, mutta nimen merkitys on arvoitus. Sama tilanne on muualla Suomessa, sillä Karhunperse-nimisiä paikkoja on useita. Nimen tarkoituksen unohduttua selitystarinat ovat saaneet sijansa. Vanhan kansan nimiselityksissä useinkaan tärkeintä ei ole loogisuus vaan hyvä tarina. Tunnetuin tässä Nokian tapauksessa lienee se, että joku oli nähnyt, kun karhu oli lasketellut rinnettä alas takalistollaan. Toisen tarinan mukaan metsästäjä oli ampunut karhua, mutta oli osunut vain tämän persaukseen, ja karhu oli kalppinut tiehensä. ”Toisin kuin vuoren nimi, tieahteen nimi ei voi olla vanhempi kuin itse tie.” Vanhimmat paikannimet sijaitsevat vesistöjen äärellä. Järvet ja joet olivat pitkään käytetyimpiä kulkureittejä, jolloin sukupolvelta toiselle siirtyneet niemien, lahtien, kapeikkojen ja saarien nimet toimivat mentaalisena karttana. Myös varhaiset talot ja kylät perustettiin vesien ääreen. Nokian vanhimmat paikannimet ovat rautakautisia. Vahalahden vaha tarkoitti rajakiveä, joka löytyy edelleen kylän rannasta. Siurosta on kaksi tulkintaa: joko se on saamelaisperäinen kalastustermi tai se juontuu skandinaavisesta miehennimestä Sigurd. Taivalkunta ja Taipale kertovat veneellä kuljetusta kannasreitistä Kuloveden ja Pyhäjärven välillä. Kehossa oli ensimmäinen hirsikehikkotalo. Nokiassa käytiin turkiskauppaa. Ylivesi, myöhempi Tyrkkölä, sijaitsi virtaukseltaan Nokian yläpuolella ja Kankaantaka kankaan eli myöhemmän Viikinharjun takana. Niin, se Karhunperse. Nimi kohdistuu maantien pitkään ahteeseen, ei koko Satulavuoreen, jonka yli tie kulkee. Toisin kuin vuoren nimi, tieahteen nimi ei voi olla vanhempi kuin itse tie. Ja kinttupolkua kummempaa tietä ei Suoniemen ja Taivalkunnan välillä ollut ennen 1860-lukua. Maantie Tyrväästä Suoniemen Vahalahden kautta Taivalkuntaan rakennettiin nälkävuosina 1867–1868 hätäaputyönä. Viimeisenä saatiin valmiiksi Karhunperse. Karhuja ei siihen aikaan näillä main ollut, joten kansantarinat voidaan unohtaa. Uskottavin selitys on, että nimen ovat antaneet nälän ja tautien uuvuttamat tienrakentajat, joille pitkä ja kivinen ahde toi sarkastisesti mieleen karhun ison takapuolen.