Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Miljoonien rahapotit houkuttelevat nuoria e-urheiluun – ei lajia huvikseen pelata, sitä tehdään myös työksi

En ymmärrä väitteitä, etteivät e-urheilijat pidä huolta omasta terveydestään tai että kokopäiväinen näytön edessä istuminen ei ole haitallista. Itse olen kyseisen lajin harrastaja ja voin sanoa väitteiden olevan totuuden vastaisia. E-urheilijoilla on monia eri fyysisen ja psyykkisen puolen valmentajia. Lajissa pelataan tiettyinä päivinä 8–10 tuntia peliä, jota joukkue pelaa. Toisina taas 6–9 tuntia fysiikkapuolen treeniä hallitusti valmentajan kanssa. Yleistä e-urheilijoille on joogan avulla henkisen puolen harjoittaminen. Toki lajia voi kuvailla “epäurheilulliseksi”, kuten se myös pienellä osalla on. Kun lajia harrastaa korkealla tasolla, sen rasitusta voi verrata esimerkiksi jalkapalloon. Henkinen puoli on hurjassa koetuksessa joka ikinen päivä, jolloin pelaaja harjoittelee tulevia turnauksia varten. Lukuun ottamatta isojen rahatapahtumien paineita ja joukkueen odotuksia sinun taidoistasi. Rannekivut ja selkäkivut ovat erittäin yleisiä. Tietenkin motivaatiota lisää mahdollisuus tehdä lajista työ ja tienata hurjia määriä rahaa. Vaikka lajista ei rahaa paljon saisi, uskon monen silti sitä harrastavan. Omat vanhempani eivät ideaa tukeneet ennen yläasteikää. Kun he huomasivat lajin olevan tärkeä asia minulle, sain heidät suostuteltua mukaan. Ilman vanhempien apua en tässä olisi. Vanhemmat ovat tukeneet ostamalla välineitä ja auttaneet muutenkin. Näistä syistä yllytän lasten vanhempia tukemaan lapsiaan asioissa, joista nämä pitävät piittaamatta siitä, onko se urheilua vai ei. Tulevaisuuden kannalta e-urheilu näyttää erittäin kirkkaalta. Nuoret lupaukset tuovat lajille katsojia ja sukupolven kehitys auttaa turvaamaan lajin tulevaisuuden. Jos katsotaan lajia kymmenien vuosien päästä, on käsitys e-urheilusta muuttunut. Ihmisten kiinnostus on huipussaan, yhtiöt auttavat pelaajia antamalla heille tarvittavat välineet ja jopa olympiakomitea saattaa hyväksyä lajin olympiakilpailuihin shakin tavoin. Jos katsoisin itseäni kymmenien vuosien päästä, kuvittelisin vieläkin pelaavani työkseni, en niinkään hyvin, mutta eivät taitoni kadonneet olisi. Terveyteni 30-vuotiaaksi olisi loistava kaiken kehon kunnossa pidon ansiosta. Yleinen lajin lopetusikä on 30-35 vuotta esimerkiksi perheen tullessa etusijalle. En tietenkään itse lopettaisi asiaa, jonka eteen töitä olen tehnyt.