Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Kotialbumin kuvat kertovat: Tällaista oli elämä Nokialla 1900-luvun alussa

Hilkka Virtanen , 93, on nähnyt lehdessä kuvan Nokian vanhasta Pitäjänsillasta ja siinä kiinni tönöttävästä pienestä mökistä (NU 18.11). Puhelin soi Nokian Uutisten toimituksessa. –  Tuossa mökissä asui muistaakseni poliisi nimeltään Hinkkala, Virtanen mainitsee. Varsinainen asia koskee kuitenkin hänen sukulaisensa Fanny Virran albumia ja hyvää kokoelmaa muita Nokialta otettuja kuvia, joista osa on yli sata vuotta vanhoja. –  Muistan vielä monien kuvissa olevien nimetkin. Meitä ei ole enää paljon, jotka muistavat, vuonna 1926 syntynyt Hilkka toteaa. Kuvasta tuttu maisema Muutamaa päivää myöhemmin istun Hilkan keittiönpöydän ääressä aarteet edessäni. Näkymä keittiön ikkunasta antaa Nokian keskustan yli harjun suuntaan. Moni Hilkan kuvista on otettu samoilta paikoilta, joita nytkin katselemme. – Kerron asioista niin kuin itse ne muistan, Hilkka painottaa. Sovimme, että se sopii ja että tarkistan tietoja muista lähteistä niin pitkälti kuin se on mahdollista. Harju kulki poikki koko keskustan Mustavalkoisessa postikorttikuvassa näkyy keskellä Nokian vanha työväentalo. Kuvan päivämäärästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta talo paloi vuonna 1939, joten kuva on otettu ennen sitä. Taustalla näkyy Viikinharju, joka kulki Nokian nykyisen keskustan poikki tuolloin katkaisemattomana. Kuvan vasemmassa reunassa siintää kirkon torni. Harjun rinteellä, sekä nykyisten Välikadun ja Pirkkalaistorin paikalla, on puutaloja ja peltoa. –  Alueen kaikki maat olivat vuokralla Penttilän talolta. Työväentalo sijaitsi suurin piirtein nykyisen Välikadun varrella, Pepperin tienoilla. Kaikki näytelmät oli nähtävä Nokian työväentalo oli rakennettu vuonna 1899. Ensimmäisen kerran talo paloi toukokuussa vain kolme vuotta myöhemmin. Työväentalo rakennettiin uudelleen samalle paikalle, ja myöhemmin sitä myös laajennettiin. –  Mummulani eli Liljan talo sijaitsi puron (Kylmänojan varressa) työväentalon lähellä. Työväentalo oli Hilkan lapsuudessa tärkeä paikka. Siellä toimi myös Nokian Työväen näyttämö. –  Vuoden 1939 paloon asti kävin katsomassa kaikki teatterin esitykset, Hilkka kertoo. Fanny Virran albumista löytyy kuvia monista näytelmistä. –  Kappaleista oli tapana ottaa viralliset kuvat, joita ihmiset ostivat muistoksi. Kaikista näytelmistä hienoimpana kokemuksena Hilkalle on jäänyt mieleen Jumalan tuomio. –  Enoni Eero Lilja esiintyi näytelmässä ja minä pääsin harjoituksissa tekemään Jumalan myrskyä. Tuuli saatiin aikaiseksi kieputtamalla ympäri keripuiden tapaista häkkyrää, johon oli kiinnitetty sivuista auki leikattu perunasäkki. Nokian työväentalo roihusi silmien edessä Hilkan nuorimmainen sisko syntyi kesän kynnyksellä 1939. –  Äiti oli synnytyslaitoksella ja minä hoidossa mummulassa Liljan talossa. Kun kuulimme työväentalon palavan, juoksimme paikalle. Ihmiset yrittivät epätoivoisesti saada muka jotain pelastetuksi. Talo paloi kuitenkin korjauskelvottomaksi. (Toim. huom. Palamattomista hirsistä rakennettiin paikalle myöhemmin pienempi talo, mutta teatterin toiminta siirtyi muualle. 1960-luvun alussa lähes samalle paikalle rakennettiin uusi, punatiilinen työväentalo, joka sekin tuhoutui tulipalossa vuonna 2004. Tänä päivänä paikalla on kerrostalo, jonka alakerrassa sijaitsevat sekä ravintola Pepper että Liljasali, Nokian sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön kokoontumis- ja tapahtumatila.) Naapurina omalaatuinen Cederberg Neljä ihmistä istuu puisessa soutuveneessä ja taustalla näkyy talorykelmä. Kuvatekstin mukaan veneessä istuvat Hilkan setä Paavo Jokinen , tämän vaimo Laura Jokinen ja serkku Lahja Laine Helsingistä. Perää pitää Fanny Virta . Kuva on otettu 1920-luvulla. –  Vesialue on Pikkuvirta Kehossa ja kuvassa taustalla oleva talo on Kehon pappila. Tuolloin sitä asutti Nokian omalaatuinen kirkkoherra Martti Cederberg . –  Hänen hattunsa kuluivat edestä puhki, koska hän tervehti aina hattua nostamalla. Cederbergiltä on myös lähtöisin sanonta ”ja terveisiä kotiin”. Hilkan papalla Evert Jokisella oli mökki pappilan naapurissa. Eräänä kesänä 1940-luvun puolivälissä Hilkka sattui mökkiin yöksi, kun yöllä kävi kova myrsky. Viinikanniemen puolelta kulki silta Pikkuvirran sijaitsevaan Latosaareen, jonne tehtiin retkiä ja jossa oli lehmien laidun. Tuona yönä silta tuli ryminällä alas eikä sitä rakennettu enää koskaan uudelleen. Hilkan oman perheen koti oli Ketolanmäessä. Hän kävi Koskenmäen pikkukoulua. Kansankoulun kolmas vuosiluokka on jäänyt Hilkan mieleen erityisesti siksi, että hän sai tuolloin ensimmäiset, viininpunaiset hiihtohousunsa. Niihin aikoihin asti naiset olivat aina hiihtäneet hame päällä. Vain harvat enää muistavat Kun kuvien esittelyn ja tarinoinnin lomasta ehtii, Hilkka tarjoaa kahvia ja itse leipomaansa pullaa. Hilkan nimipäivä on juuri lähestymässä. –  Nokialla ei aina osattu arvostaa kaikkea sitä hyvää, mitä tehtaat yhteisölle toivat, Hilkka pohtii. –  Helsingistä käynyt vieras ihasteli, kuinka hyvä elintaso täällä oli. Hilkka harmittelee, että hänen oman ikäpolvensa juttukavereita ei enää oikein ole. Kaikki alkavat olla edesmenneitä. –   Minulla käy vieraina sukulaisia ja on minulla ystäviäkin. He ovat kuitenkin nuorempia, eivätkä muista samoja asioita kuin minä muistan. Vain kuukausi sitten Hilkka saatteli hautaan ystävättärensä ja etunimikaimansa Hilkan, jonka hän on tuntenut nuoresta asti. Vuonna 1946 Tyrväällä otetussa kuvassa ystävykset seisovat vieri vieressä kauniissa mekoissaan. Helmatkin ovat täsmälleen samalla korkeudella. Häkäpusseja kaasun varalta Hilkka oli vasta 13-vuotias, kun Suomeen syttyi talvisota. –  Kävin tuolloin tyttöjen ammattikoulua (nykyisin Villa Silva). Olimme viimeinen siellä opiskellut vuosiluokka. Kun sota syttyi, meitä jäi sinne muutama tyttö ompelemaan vapaaehtoisina häkäpusseja. Pelättiin, että Venäjä pudottaa tänne kaasua, joten joka talouteen jaettiin yhtä monta häkäpussia kuin siellä oli asukkaita. Neliskanttiset pussit täytettiin kivihiilellä. Jos meitä olisi kaasutettu, meidän olisi pitänyt hengittää pussia vasten. –  Koska kaasua ei tullut, flanelliset pussit purettiin talvisodan jälkeen. Ne tyhjennettiin kivihiilestä ja niistä tehtiin vaatteita. Jatkosota alkoi Nokialla traagisesti Jatkosodan ajalta Hilkasta on kuva 10 muun nuoren naisen kanssa. Heidän hihassaan on Punaisen ristin nauha ja kädessä keräyslippaat. Hilkka oli jatkosodan alkaessa konekirjoituskurssilla Tampereella. Hänelle aukeni mahdollisuus osallistua Punaisen risti toimintaan ja kerätä avustuksia rintamalle. –  Kiersimme ravintoloissa myymässä arpoja. Rintamalta lomille päässeet olivat erittäin anteliaita. Nokialla jatkosota alkoi rajusti ilmapommituksella sodan ensimmäisenä päivänä 25. kesäkuuta 1941. –  Kun ilmahälytys annettiin, sadat kumitehtaalla töissä olleet naiset pelästyivät ja lähtivät juoksemaan kohti Koskenmäkeä. Osa naisista oli sillalla juuri, kun koneet tulivat, joten naiset heittäytyivät sillalle makaamaan. Pommit eivät kuitenkaan osuneet siltaan vaan kartanon mäntykujalle ja sillan toiselle puolelle Tehdassaaren ympärille. Sirpaleita lensi sillallekin ja jokunen nainen loukkaantui. Pommitus vaati myös yhden kuolonuhrin. Koskenmäen puolelta, noin 10 metriä sillasta löytyi kaatuneen koivun alta kuolleena 17-vuotias tyttö. Surmansa sai Hilkan vanhemman siskon Pirkon läheinen koulukaveri. Sota-aikanakin nuoret keksivät huvinsa. Tehtaan puolelta Voiman kaupalta kulmalta kulki tie harjulle ja aina poliisiasemalle asti. Se oli sota-aikaan nuorten suosima raitti. –  Kävelimme hitaasti kaupalta ravintolaan Salmisen ravintolaan (Aula), jossa istuimme pöytään ja tilasimme Pyynikin helmeä. Olimme todella kannattavia asiakkaita, Hilkka naurahtaa. Tytöillä oli myös tapana mennä asemalle katsomaan, keitä poikia oli päässyt lomalle ja kertomassa, missä pidettäisiin seuraavat pimeät tanssit. Todellinen riemu alkoi, kun sota loppui ja tanssimisesta tuli luvallista. – Ei sitä voi kukaan ymmärtää, miltä tanssiminen silloin tuntui! Jutun yhteydessä on julkaistu kuvia myös Hilkan omia muistoja vanhemmilta ajoilta. Niissä esiintyy hänen vanhempiensa tai isovanhempiensa sukupolvea. Lähde: Nokian ja Pirkkalan historia 1865-1993 (Jussi Koivuniemi, Mervi Kaarninen ja Pekka Kaarninen 1994) Edit. 11.12. kello 11. Nokian keskustasta nykyisen terveyskeskuksen suuntaan otetun kuvan tietoja on korjattu ja tarkennettu uusilla tiedoilla. Edit. 26.12. kello 11.26. Jutun otsikko on muutettu. Artikkeli on julkaistu Nokian Uutisten verkossa ensimmäisen kerran 5.12.2019.