Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Mielipide: Hoitajat hoitavat, koska ymmärtävät olevansa joskus itsekin hoivan tarpeessa

Luin mielipidekirjoituksen Nokian Uutisista (NU ja NU.fi 26.2.), koskien erään vanhuksen hoitoa Esperi Iiriksessä. Koska itse olin kyseisessä hoivakodissa työssä vuoden verran, kirjoitus kiinnosti erityisesti. Tein myös moneen hoivakotiin niin sanotusti keikkaa, samoin kaupungin paikkoihin täällä ja muualla, joten puolentoista vuoden aikana näin ja koin paljon. Samaan aikaan äitini sairastui, ja jäi palliatiivisen hoidon piiriin, ja oli myös Nokian Kotihoidon ja kotiuttamistiimin asiakkaana. Kun oma vanhempi kuolee, oma ikääntyminen tulee lähemmäs, ja väkisin alkaa miettiä päivää, milloin on itse apua tarvitseva ja heikko. Kun mietitään hoivakotia, pitää muistaa, että tullessaan asiakkaalle tehdään hoito-ja palvelusuunnitelma. Siinä pitää käsitellä asiakkaan elämänkaarta kokonaisuutena. Olemme erilaisia kuolemaamme asti, ja siihen asti tunnemme, ja aistimme muutenkin. Muistisairauskaan ei kokonaan poista yksilöllisyyttämme ja ainutlaatuisuuttamme. Ei myöskään tarpeitamme, kokea olevamme arvostettuja, ja tarvettamme saada lämmintä ja hellää hoivaa. Hoivakoti on koti. Siellä oleva huone on koti, ja siellä pitäisi olla edellisestä kodista muistuttavia asioita, tauluja, peittoja ja valokuvia. Mahdollisuuksien mukaan omaisen pitäisi huolehtia vanhuksen vaatetuksesta. Että olisi huivi harteille, papiljotit niitä käyttävälle, kosteusvoide sitä kaipaavalle. Sopivan kokoinen, helposti puettava puhdas vaate joka päivälle. Siltikin, joku saattaa vaihtaa omat pyjamahousunsa päivällä, tai hakea toisen huoneesta villatakin. Tai heittää tekohampaat ikkunasta. Itse hoitajana usein etsin vaatteita, silmälaseja ja kävelykeppejä. Etsin asiakasta huoneista, koska suurin osa säilyttää fyysisen kuntonsa muistisairauden tullessa. Hoivakotiin pesiytyi lempeä huumori, usein tiedettiin, mistä tavarat löytyvät. Hoitajat oppivat tuntemaan asiakkaat, kuka pitää runoista, kuka tanssista, kuka kukkien kastelusta. Kaikki hoidettavat eivät ole lempeitä ja herttaisia, muistisairauteen liittyy monia vaikeita asioita, ahdistuneisuutta, aggressiivisuutta, itkuisuutta. Usein pesut ja hoidot tehdään suostutellen ja joskus melkein väkisin. Lääkehoito on haastavaa, jos syljetään tai vain kieltäydytään nielemästä. Usein ihmetellään, että saunassa ja suihkussa käydään vain kerran viikossa. Vanhuksen iho asettaa siihen selvät rajat, iho ei kestä. Se kestää aamuiset ja iltaiset lappupesut, rasvaukset. Yhdessäkään paikassa he eivät maanneet likaisissa vaipoissa. Ja joka aamu pestiin kasvot, kainalot ja tehtiin alapesu. Tämä kaikki yhdistettynä valtavaan muuhun työmäärään, sijaispulaan, ja siihen, että pula hoitohenkilökunnasta pakottaa alalle ne ei niin sopivat, vaikutti siihen, että itse lopetin vanhustyössä. Työ on kuormittavaa, pienipalkkaista ja niin kovin vähän arvostettua. Omaisen kohtaaminen on yleensä positiivista kuulumisten vaihtoa. Hoitaja huolehtii rakkaasta läheisestä. Se, että käytetään hygihaalaria, magneettivyötä tai vyötä pyörätuolissa ei ole hetken harkinnan tulos. Siitä neuvotellaan, ja se kirjataan hoitosuunnitelmaan. Omaisten kanssa keskustellaan, koska kyse on itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta. Vanhuksen turvallisuus on tärkeintä, sängyn laidat voivat ensin ahdistaa, mutta ne suojaavat. Myös hoitajien on huolehdittava omasta turvallisuudestaan, joskus aggressiivisten asiakkaiden kanssa. Vanhuksen hauraus, ihon ohuus, helposti murtuvat luut, pienestäkin hipaisusta muodostuvat mustelmat ovat jatkuvana pelkona. Valitettavasti usein vasta tapaturma, kuten mainittu putoaminen pyörätuolista aloittaa prosessin vyön käytöstä. Itsemääräämisoikeus on nykyään se sana, hyvässä ja pahassa, jota pitää noudattaa. Kun hoitokodin asiakas menehtyy, on suru ihan aitoa. Se, miten hoitaja kohtaa omaisen liittynee omaan elämänkokemukseen ja sosiaalisiin taitoihin. On tärkeää kohdata sureva omainen lämpimän osanoton kera, vaikka olisi kiire. Yhteistyö omaisen kanssa helpottaa hoitotyötä monella tavalla. Hoivakodissa kotoisasti sohvalla makaava asiakas, tai kukkia nyppivä rouva tuntee olevansa kodissaan ja turvassa. Siellä voi nuokkua pöydässä, kulkea villapaita väärinpäin tai housut päässä. Hoitajat ymmärtävät. He hoitavat, koska ovat joskus itsekin hoivan tarpeessa.