Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Hartauskirjoitus: Peilin edessä

Elämämme elämäämme peilien ympäröimänä. Useimmilla on kodeissaan peili tai useampia, joista on apua kun haluaa tarkistaa onko hammaspesun jäljiltä jäänyt paljonkin vaahtoa suun ympärille, tai jos haluaa asetella hiuksensa tietyllä tavalla. Peilin edessä voi kokeilla erilaisia asuja kun yrittää päättää, mitä laittaisi serkkupojan häihin päälleen. Peili on siinä mielessä olennnainen kapistus, että se näyttää millainen olen. Toisaalta lapsuudesta lähtien meitä ympäröivät ihmiset ovat myös olleet peilejämme. Vanhempiemme, opettajiemme ja ystäviemme silmistä olemme myös etsineet vastausta kysymykseen millainen olen? Ovatko toisen silmät kirkastuneet ilosta minut nähdessään, vai ovatko kulmat kurtistuneet? Onko minulle puhuttu silmien tasalta, vai onko katsottu nenänvartta pitkin? Onko minut nähty, vai onko katseet käännetty pois? Nämä peilit ovat kertoneet jotain siitä, millaisia olemme. Jos on onni ollut myötä, on voinut peilien avulla ymmärtää olevansa arvokas ja rakastettu. Pahimmillaan taas on voinut syntyä käsitys että on näkymätön ja arvoton. Peilien rooli on suuri. Vaikka pitkään peilin edessä viipymistä voidaan pitää myös turhamaisena, sisäisen olemuksen peilailu on ihmiselle yleensä aika ajoin hyväksi. Ainakin Jeesus näyttää Uudessa testamentissa arvostavan ihmisiä, jotka ovat katsoneet peiliin ja kyenneet näkemään myös niitä vähemmän miellyttäviä ominaisuuksia itsessään. Kertoessaan kahdesta rukoilijasta, fariseuksesta ja publikaanista, kehut saa publikaani, joka Jumalan edessä rehellisenä pyytää ”ole minulle syntiselle armollinen!”. Peiliin katsomisen tärkeydestä Jeesus muistuttaa myös kun hän toteaa ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa että omassa silmässäsi on hirsi?”Jumalan eteen asettuminen rehellisenä ja paljaana onkin yksi hyvä tapa peilata itseään. Myös Raamatun tekstit asettavat eteemme peilin, josta näkyy niin Jumalan ääretön hyvyys kuin ihmisen heikkouskin. Tietenkään ideana ei ole että sitä jatkuvasti miettisi omia virheitään ja etsisi huonoja puolia itsessään – elämä voisi ikävästi kiertyä oman navan ympärille ja elämän lahjat jäädä huomaamatta. Mutta kanssaihmistemme vuoksi itsetuntemus on hyvästä. Ihminen, joka on joutunut myöntämään itselleen omat puutteensa, katsoo lempeämmin myös toisia. Hän on peili, johon katsoessa ei lannistu vaan rohkaistuu. Millainen peili sinä olet tänään? Kirjoittaja on seurakuntapastori.