Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Mielipide: Uusi korona, covid-19, 2019-nCoV, tai ihan vaan korona – Vaatii melkoista medialukutaitoa erottaa ennuste tai skenaario virallisista luvuista

Kukaan meistä ei ole voinut välttyä kuulemasta puhuttavan koronaviruksesta – viruksesta, joka lähti joulukuun loppupuolella leviämään Kiinan Wuhanista ja on nyt laajentunut maailman laajuiseksi pandemiaksi. Viime perjantaina työpäivän aikana kuuntelin ihmisten puhuvan kukin parhaan tietonsa mukaan enemmän tai vähemmän asiantuntijan roolissa kyseisestä ihmiskuntaamme koettelevasta vitsauksesta. Kuten meidän kaikkien, myös minun ajatukseni ovat vaihdelleet paljon luodessani mielikuvaa ja omaa suhtautumistani asiaan. Lopulta päädyin kuitenkin pohtimaan yhteiskuntaa, jossa elämme. Nythän on niin, että 2000-luvun aikana olemme kohdanneet useita, myös pandemiaksi julistettuja, tauteja. Nostan nyt esimerkiksi MERS:n, sikainfluenssan ja ebolan. Mieleeni onkin herännyt kysymys siitä, kuinka paljon vaarallisempi virus on tällä hetkellä liikenteessä. Verratkaamme vaikka ebolan kuolleisuutta, joka on noin 50 prosenttia, koronavirukseen, jonka kuolleisuudesta on esitetty arvioita kolmen ja viiden prosentin väliin. Toisaalta taas kotimainenkin kausi-influenssa tappaa riskiryhmään kuuluvia ja leviää tehokkaasti. Näistä lähtökohdista olen siis lähtenyt asennoitumaan tähän virukseen. Eniten hämmennystä on aiheuttanut kuitenkin eri puolilta maailmaa uutisoidut toimenpiteet, joilla leviämistä on pyritty ehkäisemään. Keinorepertuaari on vaihdellut käsienpesukehotuksesta valtioiden rajojen sulkemiseen. Tämä saa väkisin muistelemaan oliko aiempien pandemioiden aikana samanlaista, lähes joukkohysteriaan verrattavaa tilaa? Vastaus on ei. Taustalla on monia syitä, ja on myönnettävä, että koronavirus leviää nopeasti. Aika on kuitenkin toinen. Kun sikainfluenssa rantautui Suomeen alkuvuodesta 2009, oli Apple tuonut markkinoille vain joitain kuukausia aiemmin ensimmäisen iPhone-puhelimen. Lehtiä luettiin paperiversioina ja nykypäivän perspektiivistä uutiset olivat eilisen uutisia. Toista on nyt. Tietoa tulee alati, niin puhelimesta, tietokoneelta, radiosta ja televisiosta. Netissä lehteä lukiessa tulee eteen lausuntoa jos jonkin laista: on virallisia tiedotteita, poliitikkojen kannanottoja, ennusteita, mielipiteitä, vertauksia historiaan ja niin edelleen. Kuten maalaisdraamassa Sydämen asialla useasti todetaan: ”You name it”. Tämän lisäksi uusia artikkeleita julkaistaan jatkuvasti, ja vaatiikin melkoista medialukutaitoa erottaa ennuste tai skenaario virallisista luvuista, tai mielipide faktasta. Viimeistään homma hankaloituu, kun ihmiset rupattelevat keskenään ja vaihtavat mielipiteitä perustaen tietonsa edellä mainitusta viidakosta poimimiinsa ”faktoihin”. Ei siis ole ihme, että epätietoisuus kalvaa, etenkin kun itsestäänselvät asiat horjuvat: jääkiekon play-offit on peruttu, pörssi sukeltaa ja matkustaminen on yhtä hankalaa, kuin sata vuotta sitten. Saatavilla olevasta informaatiosta huolimatta paras asiantuntija lienee mies, joka on pois kotoa neuvomassa (en ole feministi, mutta en toisaalta myöskään aliarvioi naisten neuvoja). Aku Kankaanpää