Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Hartauskirjoitus: Kestämätön vai kestävä lupaus?

Tämä aika on uuden vuoden lupausten aikaa! Minä haluaisin alentaa painoani, koska en enää saa kenkieni nauhoja joulun jälkeen kunnolla kiinni. Keskellä vartaloani on kuin vanne, joka estää kurkotuksen kaukana alhaalla siintävien – ja siellä myös pysyvien – kenkieni luokse. Teen uuden vuoden lupauksen, että syön vähemmän herkkuja, jotta tuo vanne häviäisi. Lupausten tarkoituksena on parantaa ennen kaikkea omaa elämää ja asioita, joiden kokee olevan itselle ongelmallisia tai joiden pelkää tulevan sellaisiksi. Viidesosa suomalaisista haluaa joka vuosi parantaa elämäänsä lupauksella tipattomasta tammikuusta. Minusta taas ei olisi kiva kompastella omiin avonaisiin kengännauhoihini. Elämäntapoja on vaikea muuttaa muiden takia. Syön herkkuja sen takia, että minä itse pidän niistä. Minulle ei ole myöskään helppoa lähteä lenkille sen takia, että tiedän sen olevan terveellisempää kuin kännykän selailu tai television tuijotus kotisohvalla. Lupaukset kuulemma pitävät parhaiten, jos ensin miettii, miten haluaa elää tai mitä pitää elämässä tärkeänä. Pisimmälle lupaukset kestävät, jos ne pohjautuvat itselle tärkeisiin arvoihin. Mitä vähemmän sisäistä motivaatiota, sitä enemmän kestämättömiä lupauksia. Mitä enemmän sisäistä motivaatiota, sitä kestävämpiä lupauksia. Pelkkä ulkoa tuleva paine ei siis takaa kestävintä lupausta. Itsensä ruoskiminen, tai vaikkapa kengän nauhojen solminnan estävän vanteen vihaaminen, ei kuitenkaan tuo tarpeeksi voimaa pysyvään lupaukseen. Tutkimusten mukaan käy päinvastoin. Kiellot eivät toimi, sillä ne vain pistävät ajatuksen pyörimään ”kiellettyjen hedelmien” ympärillä. Epäonnistuminen, pienikin lankeaminen, takaisku saa ajattelemaan, ettei kannata edes yrittää. Minun kannattaisi siis uutena vuonna luvata herkuista kieltäytymisen sijaan lisätä kasvisten syöntiä. Tällöin huomioni kiinnittyisi herkkujen poissaolon ajattelusta sijasta kasviksien läsnäoloon. Tämä on sovellettavissa myös hengelliseen elämään. Minun ei kannata luvata pyrkiä omin sanoin, teoin, ajatuksin ja kaikki tai ei mitään -hengessä parempaan hengelliseen elämään tänä vuonna. Minun on helpompi tunnustaa Jumalalle se, että rikon omat lupaukseni päivittäin niin sanoin, teoin kuin ajatuksin. Näin saan nauttia Jumalan kestävästä lupauksesta, jonka mukaan hän on kanssani ei vain uuden vuoden ajan, vaan elämäni loppuun asti.