Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Lordin rumputeknikko on itse huippurumpali ja showmies - nokialaismuusikko valitsi instrumentikseen rummut, koska "rumpaleilla on niin hyvä meininki"

Kun Lordin kiertuebussi kurvaa areenan pihaan keskellä mannereurooppaa, kello kertoo, että päivä on likimain puolessa. – Niihin aikoihin keikkapaikoille yleensä pääsee sisälle, vahvistaa viimeiset neljä vuotta Lordi-yhtyeen rumputeknikon pestiä hoitanut nokialaismuusikko Jony Oittinen . Ei mikään perusbändi Keikka-areenoilla on yleensä omasta takaa henkilökuntaa, joka huolehtii siitä, että bändin koko arsenaali saadaan liikuteltua bussista lavalle asti. Siinä vaiheessa aamiainen on jo nautittu ja bändin oma tekniikkaosasto on valmis ryhtymään töihin. – Ensin käydään lavaa läpi ja suunnitellaan miten asettaudutaan. Lordi kun ei ole ihan mikään perusbändi, vaan mukana on kaikenlaista rekvisiittaa ja jopa seiniä. Sitten on instrumenttien vuoro. Oittinen kokoaa rumpusetin pikkutarkasti rumpalin toiveiden mukaiseksi, niin kuin hän on tehnyt lukuisia kertoja aiemminkin. Mikään ei saa mennä pieleen, eikä kovin usein menekään. – Omaan ammattitaitoon kuuluu se, että roudatessa ja vielä soundcheckin aikanakin tarkastan, että laitteet on siinä kunnossa, ettei keikan aikana pääsisi tapahtumaan mitään ikävää. – Se tarkoittaa sitä, että jos vaikka jossain rumpukalvossa näkyy joku painauma, silloin päätän, että tämä on se päivä, jolloin vaihdan kaikki kalvot. Veret pois lavalta Oman bändin soundcheckin jälkeen on lämmittelybändien vuoro. Sinä aikana Lordin henkilökunta ehtii hieman huilia. Kun ovet aukeavat iltaseitsemältä ja lämppärit ovat hoitaneet osuutensa, Lordi nousee lavalle. Kello on siinä vaiheessa jotakuinkin 21.00. Ehkä 22.00. Tai jotain siltä väliltä. Sen jälkeen Oittinen valvoo, että rumpalilla on kaikki hyvin. – Jos jostain tomista paukahtaa kalvo, käyn irrottamassa koko tomin biisien välissä ja vaihdan siihen kalvon seuraavan biisin aikana. Virvelirumpuja on puolestaan varalla ihan kokonaisina. Tärkeintä on, ettei show katkea missään vaiheessa ja siksi Oittinen seuraa kokonaisuudesta paljon muutakin. – Jos esimerkiksi lavalle roiskuu tekoverta, niin se on käytävä pyyhkäisemässä pois, etteivät hirviöt kaadu, Oittinen naurahtaa sen kuuloisena, että tietää hyvin, mistä puhuu. Pitkät matkat, pahat asennot Kun keikka on ohi, kamat pakataan bussiin ja nokka suunnataan kohti seuraavaa keikkapaikkaa. Siinä vaiheessa työtunteja on takana jo kunnioitettava määrä, mutta kyseessä ei ole pelkästään työ, vaan myös elämäntapa. Vaatii täysin omanlaisensa ihmistyypin, joka kestää "pitkät matkat ja pahat asennot", kuten jo edesmenneellä nokialaismuusikolla, Lehtosen Nallella, oli tapana letkauttaa. – Se on sama juttu kuin soittamisessakin. Itselle nämä ovat sellaista työtä, jota tykkään tehdä, sanoo muusikko, joka ei ole pelkästään rumputeknikko, vaan myös itsekin rumpali ja armoitettu showmies. Kapuloiden pitää pyöriä Oittinen soittaa muun muassa Jenni Mustajärven yhtyeessä, Coveralls -bilebändissä sekä White Flame -yhtyeessä, jonka hän perusti kaverinsa kanssa jo armeijassa ollessaan. Musiikkiopiston ja Hämeenlinnan Sibelius-opiston myötävaikutuksella rumpujen soitosta tuli Oittiselle ammatti. Lisäksi hän pyörittää täyden palvelun ohjelmatoimistoa, vuokraa bändeille harjoitustiloja ja ennen kaikkea auttaa nuoria muusikoita raivaamaan sitä kivistä polkua, jollaista on itse joutunut kulkemaan. Polkua, joka sai alkunsa eräästä musiikkivideosta. – Siinä oli hidastuskuva, jossa rumpali pyörittää kapuloita. Se on ensimmäinen mielikuvani siitä, miksi innostuin rummuista soittimena. Ja tietysti siksi, että rumpaleilla on niin hyvä meininki. Katso ja kuuntele: White Flame: Dark Days The Coveralls