Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Vihnusjärveen laskevaa Myllypuroa reunustaa arktinen viidakko – sen suojissa viihtyvät satakielet ja kotkansiivet

Tampereen Haukiluomasta Ikurin vierustaa seuraava Myllypuro juoksee mutkittelevana ja noin 3,5 kilometrin pituisena uomana Nokian Kalkkuun. Puron eteläosassa kulkee kuntien raja ja puro laskee Vihnusjärveen suoraksi kaivettuna ojana. Myllypuro ympäristöineen on suojeltu luonnonsuojelulailla ja alue sisältyy Natura 2000-ohjelmaan. Laskeuduimme ryhmänä kirkkaasta auringonpaisteesta purouoman silmälle lempeään hajavaloon. Tutustuimme yhtäällä levollisesti mutkittelevan ja toisaalla putouksena kuohuvan puron luontoon. Heräämässä oleva kevät on oivallista aikaa luonnon katseluun. Versojaan nostavat ja lehtiään auki rullaavat kasvit erottuvat hyvin paljaasta maannoksesta. Myöhemmin kesällä kasvillisuus tuntuu hukkuvan vehreyden runsaudenpulaan. Näin tuumi joukkomme salaperäiselle Myllypurolle suuntautuneella retkellä, jonka järjesti Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistys. Serpentiinin muotoa Puron liepeiden ja penkkojen maaperä on hienoa savea, jota virtaava vesi syö vähitellen jokaisesta ulkokaarteesta. Tämän seurauksena puroon on syntynyt jatkuvassa muutoksessa olevan uoman serpentiinimäinen muoto. Puron varsilla voi nähdä aiemmin umpeutuneiden silmukoiden uomia. Geologit nimittävät meanderoinniksi tätä satoja ja tuhansia vuosia vievää ilmiötä. Ihastelimme ylhäältä törmältä uoman viehättävää serpentiinimuodostelmaa. Rytö antaa linnuille suojaa Puron varret ovat luonnontilaisia vanhoine puustoineen, keloineen ja pökkelöineen. Vaikka puroa ympäröivä puustoinen vyöhyke on paikoin läpinäkyvän kapea, vanha metsä sammaloituneine kivineen ja maapuineen luo levollisen tunnelman. Eteläosassa purolehtoon muodostuu läpikulkemattomana rytönä kasvavien tuomien vihreä katto, jota voi kuvata viidakoksi. Rydön suojissa laulavat ja pesivät lehto- ja mustapääkerttu, sirittäjä, satakieli ja monet muut tiheikköjen suojissa pesivät linnut. Kotkansiiven runsautta Purolla on maaperän antamaa hyvää ravinteisuutta osoittavaa kasvillisuutta. Valko- ja sinivuokon ohella ihastelimme kevätlinnunsilmän vaatimattomia kukintoja. Laji on pohjaveden ilmentäjä, kuten lehtiään avaava suokeltto ja versojaan nostava kotkansiipi. Tämän komeimman saniaisemme viimevuotisia itiölapoja sojotti pystyssä puron varsilla. Puron luontoon kannattaa tutustua kesällä jo kotkansiiven runsauden vuoksi. Hyvästä maaperästä kertovat myös lehtokortteen ja lehtotähtimön näkyville nousseet versot. Viimemainittujen kesäkuussa aukeava valkoinen kukka on sykähdyttävän herkkä. Kevään edetessä purolta löytyy muutakin kiintoisaa kasvilajistoa. Myllyjen rakenteita yhä näkyvissä Nimikin kertoo, että purolla on ollut ainakin kaksi myllyä. Toinen niistä oli yläjuoksulla Ikurissa pienessä koskessa ja toinen Nokian ja Tampereen rajalla Kalkussa usean metrin korkuisen putouksen niskassa. Molemmissa paikoissa on vielä näkyvissä myllyjen rakenteiden perustuksia. Koskien kuohuvina portaina putoava vesi portaiden välisine sopukoineen houkutteli muutamia retkeläisiä tulemaan uimasille luonnon porealtaisiin. Ilma täynnä linnunlaulua Kevätretkellä lintujen ääniä ei voi ohittaa. Nyt äänessä olivat punarinnat, peipot, tiltaltit ja laulu- ja punakylkirastaat. Vihervarpusparvi huikkaili yli lentäessään ja mustarastas huilutteli haikeasti. Peukaloinen ilmoitti tulleensa reviirilleen riemukkaasti pomppivalla säkeellään. Paikoin puron varrella on louhikoita ja roudan avaamia savikuoppia, joiden yli kulkeminen kävi tehokkaasta kuntoilusta. Testasimme raajojemme ulottuvuuksia vanhan metsän maapuiden ”aitajuoksussa”. Ryhmämme selvisi vastaamme tulleista fyysisistä haasteista vitsaillen ja hymyssä suin. Keväinen luonto on antelias ja yltäkylläinen. Luontoon kannattaa aina lähteä, totesivat mukana olleet retkeläisemme. Kirjoittaja oli retken oppaana.