Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Mikael Agricola -palkinnon voittanut Arja Pikkupeura: Pitäisi perustaa seulojan toimi lukemaan ja arvioimaan ulkomaista kirjallisuutta

Vuosikymmen takaperin Nokian Viholaan kotiutunut Arja Pikkupeura on työskennellyt suomentajana 30 vuotta. Käännösurallaan hän on keskittynyt venäjänkielisen kaunokirjallisuuden suomentamiseen. Meidän tsaarimme väkeä on kuudes teos, jonka Pikkupeura on suomentanut Ljudmila Ulitskajan tuotannosta. Jonkin sorttisena uran kruununa voisi pitää perjantaina myönnettyä Mikael Agricola -palkintoa, mutta suomentaja itse suhtautuu palkintoihin ja kilpailuttamiseen kulttuurialalla hivenen penseästi. – Työtä voi aina palkita, ja kääntäjien palkkioiden pitäisi olla suurempia. Minä uskon siihen, että jokainen tekee työnsä niin hyvin kuin osaa. Ajattelen, että kilpailuttaminen ei sovi käännöksiin tai muuhunkaan kirjallisuuteen. Palkinnot ovat kuitenkin itse alalle tärkeitä. – Huomion saamiseksi, siis sille että suomentaminen on tärkeää, palkinnot ovat tärkeitä. Ja siitähän tässä on kyse. Hyvä käännös suomentaa ajatukset, ei sanoja Ljudmila Ulitskajan tyylille on ominaista pitkät luettelomaiset virkkeet, joissa aivan eritasoisia asioita laitetaan samaan virkkeeseen. Arja Pikkupeura kuvailee näitä siksak-virkkeiksi ja lukee esimerkin, jossa sosialistisen työn sankari, avaruusrakettituotanto ja rakkauselämä mainitaan samassa virkkeessä. Parhaimmillaan, tai pahimmillaan, virkkeet täyttävät puoletkin sivusta. Pikkupeuran mukaan hyvä kaunokirjallinen käännös on sellainen, jossa on suomennettu ajatuksia eikä sanoja mutta on samalla kyetty säilyttämään kirjailijan tyylille olennaiset piirteet kuten vaikkapa runsaus, rönsyilevyys, mehevyys, niukkuus, salaviisaus. Tyylin vuoksi suomennoksissakin virkkeet ovat pitkiä, vaikka pätkiminen tekisi tekstistä luettavampaa ja helpommin lähestyttävää. – Kun en voi hänen sanojaan siirtää, niin jollain tavalla tyyli täytyy välittää. Tässä tapauksessa se on raskaat lauserakenteet. Jos tekisin näistä lyhyitä salamavirkkeitä, niin siinä ei olisi enää mitään Ulitskajaa. Raskaiden lauseidenkin pitää olla ymmärrettäviä. – Hyvää suomennosta lukiessa lukijan ei tarvitse pysähtyä vaivaannuttavien kömpelöiden tai epäselvien ilmausten takia, mutta toisaalta hän voi maistaa kirjailijan tekstin sävyn ja tavoittaa hänen tarkoitusperänsä. Onko käännös eri kirja kuin alkuperäinen teos? Siinä missä tavan lukija yleensä lukee kirjan vain kerran ja aika nopeasti, kääntäjä on lukenut alkuperäistä teosta koko ajan suomentaessaan. Arja Pikkupeura kertoo lukevansa teoksen läpi ainakin kertaalleen, ennen kuin alkaa suomennosta tehdä. – Teosta lukee tietysti myös koko ajan suomentaessaan. Usein käy niin, että uusia asioita paljastuu, kun lukee useamman kerran. Tämä pätee tietysti aina syvälukemiseen. Minkä verran alkuteksti ja käännös eroavat toisistaan? – Aika paljon, jo senkin takia että käännöksessä joka ikinen sana nimiä lukuun ottamatta on minun valitsema sana. Loppujen lopuksi teokset ovat aivan eri kirjoina. Meidän tsaarimme väkeä - teoksen kohdalla esimerkiksi venäläinen kriitikko on arvioinut teoksen vuonna 2005 aivan eri lähtökohdista kuin suomalainen kollega Pikkupeuran suomennoksen viime vuonna. – Suomalainen kriitikko arvioi teoksen tietämättä taustoista juuri mitään. Minunkin käsitys kirjasta muuttuu koko ajan, ja niin se on kirjailijallakin. Ei hän kirjoittaisi vuosien päästä samalla tavalla. Pari tuntia päivässä, palkalla jolla ei elä Suomentajan töitä Arja Pikkupeura on aina tehnyt sivutoimisesti. Suomentamisen ohella hän on toiminut toimittajana, tulkkina ja aikuiskouluttajana. – Venäjästä kaunokirjallisuutta suomentamalla ei elä. Jos kääntää kaunokirjallisuutta englannista ja ruotsista, niin sillä voi ehkä tulla toimeen. Pikkupeura kertoo kääntävänsä päivässä korkeintaan kolme tuntia. 300-sivuisen teoksen suomentamiseen hänellä kuluu keskimäärin puoli vuotta. – En halua pitää kiirettä. Kiire on huono ratkaisu suomennoksen kehittymisen kannalta. Välillä täytyy pitää taukoa, palata uudelleen, uudelleen ja muokata. Ja tehdä monta versiota. Suomentaminen vaatii Pikkupeuran mukaan keskittymismahdollisuutta. – Yleensä teksti imee mukaansa ja siitä on vaikeampi päästä ulos kuin sisään. Täytyy osata lopettaa siinä kohti kun väsyy. Kun yrittää tehdä liikaa, niin tulos kärsii. Paluu takaisin oman elämän pariin kirjailijan ja hahmojen maailmasta tapahtuu parhaiten ulkona. – Mielellään en harrasta sanoja. Muun tekemisen pitää olla sanatonta. Aikaisemmin olen kirjoittanut omia tekstejä, mutta sitä en enää jaksa. En myöskään jaksa lukea paljoa kirjallisuutta, mutta Nokialla kokoontuva Kittiyhdistys-lukupiiri on hyvä motivaattori lukemiseen. Venäläinen kirjallisuus koukkaa lännen kautta Suomeen Venäläisen nykykirjallisuuden asema Suomessa on todella heikko. Arja Pikkupeuran mukaan vuosittain suomennetaan selkeästi alle 20 kirjaa. – Määrä on noin prosentti kaikesta suomennetusta kaunokirjallisuudesta. Klassikot tunnetaan, mutta venäläinen nykykirjallisuus on meillä tuntematonta. Syitä tilanteeseen on monia. Suomalaiset kustantajat eivät hae kirjoja Venäjältä ja venäläiset agentit eivät kovin aktiivisesti kirjoja tarjoa, koska olemme pieni kielialue. – Tilanne on hieman surkuhupaisa. Kirjat kierrätetään Länsi-Euroopan kautta, vaikka Venäjä on naapurimaamme. Pikkupeura uskoo, että syyt ovat taloudellisia. Kynnys julkaisemiseen pienenee, jos teos on mennyt Englannissa, Ranskassa tai Saksassa läpi . – Jos teos menestyy muualla, niin täälläkin ruvetaan julkaisemaan. Siinä on se ongelma, että suomalaiset voisivat pitää muusta kuin ranskalaiset, mutta sitä ei välttämättä tule. Ongelmaan olisi Pikkupeuralla valmis ratkaisu, sekin tosin vaatisi palkanmaksuhalukkuutta. – Pitäisi perustaa seulojan toimenkuva. Jos kääntäjä rupeaa seulojaksi, niin hän ei ehdi kääntää ja hankkia elantoaan. Pitäisi saada palkkaa siitä, että lukee, arvioi ja seuloo jonkun maan kirjallisuutta. Syntynyt Kuopiossa ja asuu nykyään Nokian Viholassa. Opiskellut venäjän kieltä ja kirjallisuutta Jyväskylän yliopistossa. Toiminut kääntäjänä 30 vuotta. Suomentanut 15 kaunokirjallista teosta ja 7 lastenkirjaa. Toimii tällä hetkellä lisäksi aikuiskouluttajana, opettaa venäjää ja suomea. Aiemmin toiminut tulkkina, toimittajana ja kouluttajana.