Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Nokian Paperin entinen johtaja Olavi Toivola toi imutaskun talouspaperiin ja modernin johtamisen teollisuuteen jo 1980-luvulla: ”Kun meinasi usko loppua, kävin katselemassa piippuja”

Salista kaikuu palloilun läiske. Nuori Olavi Toivola on juuri muuttanut Nokialle ja aloittanut työnsä metsäteollisuuden atk-päällikkönä. Eletään 1960-luvun loppua. Olavi Toivola harrastaa lentopalloa ja on saapunut Kerholaan, jossa kuulemma pelataan lentopalloa joka viikko tähän aikaan. Kun Toivola avaa salin oven, peli taukoaa. Pallo vierii seinustalle ja miehet tuijottavat ovella seisovaa Toivolaa: ”Nii?” Pelaajat olivat paperin ammattiosaston väkeä. – Täälläkö pelataan, mahtuisinko mukaan, kysyin. Miehet vastasivat, että sinähän olet sieltä konttorin puolelta. Niin olen, sanoin, mutta kun siellä ei pelata lentopalloa, Toivola kertaa. Hyvin kävi - Toivola kelpuutettiin mukaan ja harrastus jatkui pari vuotta yhdessä. – Mukavia henkilösuhteita syntyi, hän toteaa. Viestintää ja markkinointia Toivola oli alallaan monella tapaa uudistaja. Hän edusti jo 80-luvulla teollisuuden johtajistossa nykyisen valmentavan ja avoimeen keskusteluun kannustavan johtajan mallia. – Viestintä ja markkinointi, sekä sisäisesti että ulkoisesti. Näissä suomalaiset yritykset ovat olleet aina huonoja, Toivola kertaa. – Tiimille on kerrottava selkeästi strategia ja miten se saavutetaan. Tehtaassakin työ on ihmisten johtamista. Minä kävin isossa muutostilanteissa 1990-luvun alussa läpi kasvokkain koko henkilöstön. Viimeisen vuoron kohdalla minulle sanottiin, että Olavi kuule, kai tämä valitettavasti on pakko tehdä, älä ole huolissasi, kun kaikki eivät tänne tulleet. Kyllä viesti on jo mennyt eteenpäin. Paikallisesti syntyi ymmärrys, vaikka se ei kaikkien osalta helppoa ollut. Työkulttuurin uudistukset, joita nykyään pidämme moderneina, olivat Toivolalle luonteva tapa toimia. One-to-onet, ihmisten johtaminen, kahdenväliset ja keskinäiset neuvottelut. Tyrväästä lähtöisin oleva maalaispoika, kuten hän itsensä määrittelee, kansainvälistyi hurjasti työvuosinaan paperiteollisuudessa. Tutuksi tulivat työn ansiosta niin Amerikka kuin Eurooppa, erityisesti ranskalaiset - ja hyvä niin, meidän kannaltamme. Mies imutaskun takaa Toivola on paitsi uudistaja myös visionääri. Hänen mukanaan Nokialle rantautuivat monet teollisuuden tutut innovaatiot. – Osaava tiimi oli tukena, Toivola oikaisee. Ranskalaiset olivat kehittäneet talouspaperiin imutaskun, joka Toivolan diplomaattisen johtamisen keinoin rantautui myös Nokialle – Se on yhä Emilian laadun salaisuus, hän naurahtaa. – Kävimme monenlaisia neuvotteluja, perustelimme ja väittelimme. Ranska olisi tykännyt esitellä imutaskutuotteen ensin siellä. Lopulta Nokian tehdas oli ensimmäinen paikka Euroopassa, jossa imutasku otettiin talouspyyhkeissä käyttöön. Samalla sain ranskalaisen, elämänmittaisen ystävän. – Tosin meillä oli siihen vielä aivan oma tekniikkamme, hän sanoo vielä ja pitää liikesalaisuuden teknologisesta innovaatiosta kuitenkin omana tietonaan. – Äkkiä se imupinta tuli Mänttääkin, mutta paljon myöhemmin Nokian jälkeen. ”Aina, kun meinasi usko loppua, kävin katsomassa piippuja, miten sieltä savu kierteli.” Muita, Toivolan jo kolmekymmentä vuotta sitten esiin nostamia visioita olivat muun muassa sellun ja kartongin hyödyntäminen sekä pakkausmateriaaleihin panostaminen. – Paperi- ja puukuituihin perustuva teollisuus tulee toki säilymään Suomessa. Jo kolmekymmentä vuotta sitten ennakoitiin sanomalehti- ja painopapereiden vähentyvän digitekniikan myötä, mutta se on tapahtunut paljon hitaammin. Ensin paperin kulutus jopa kasvoi kopiokoneiden vuoksi. – Puhuttiin jo silloin siitä, että tuotantoa pitää kehittää, kartonkien, pakkausten ja kokonaan uusien tuotteiden suuntaan, sillä uusiutuvista raaka-aineista tehtyjen pakkaustarvikkeiden tarve tulisi kasvamaan. Kiertotalouden merkitys nähtiin, mutta kuluttajat eivätkä aina investoijatkaan olleet siihen valmiita. Mekin tutkimme aikanaan jo paperikääreen käyttöä muovin sijasta nokialaisiin tuotteisiin. Ei ollut vielä mahdollista. Nyt puupakkauksista on tullut trendi ja muun muassa isot ranskalaiset kosmetiikkayritykset Diorista lähtien luottavat kierrätyspakkausten vetovoimaan. Toivola ei ole niitä visionäärejä, jotka turhautuvat, kun maailma ei muutu heti mieleiseksi. Hän ei ole ”minähän sanoin” -ihminen vaan on tyyni, syvällinen ja nykykielellä: äärimmäisen resilientti - hänellä on hyvä paineensietokyky. – Ongelma suomalaisessa teollisuudessa on ollut aina se, että tuppaamme tuudittautumaan yhteen onnistuneeseen linjaan. Että nyt on löydetty tämä, tässä me olemme hyviä. Ja juuri silloin, kun menee hyvin, pitäisi kehittyä ja kehittää, Toivola korostaa. – Aina, kun minulta meinasi usko loppua, kävelin katsomaan piippuja ja niitä kierteitä. Eläkkeellä kirjailijaksi Toivola on ollut eläkkeellä pian kaksikymmentä vuotta. Työelämästä poisjääminen ei ole häntä nujertanut, päin vastoin. Toivolan kolmas historiallinen romaani ja ensimmäinen jännitysromaani, Sattuman tuomio , ilmestyi reilu viikko sitten. Toivola on lisäksi kirjoittanut tietokirjoja, muun muassa Nokian paperin historian ja johtajuusoppaan. Sattuman tuomio sijoittuu 1930-luvun Tampereelle. Käsittelyssä ovat kansainvälinen vakoilu, murhat ja taidesalakuljetus. Erityistä kiitosta Aamulehden kriitikko Juha Sihto antaa Toivolalle romaanin kielestä: ”dialogi on täynnä 1900-luvun kotimaista sanastoa - jäyhän vanhahtava kieli palvelee kertomusta oudon kiehtovasti” – Kirjoittaminen on minulle rakas harrastus. Yleensä ajattelen tarinaa valmiiksi kävelyretkillä ja kirjoitan, vaimon mielestä välillä liiankin pitkään kirjoittamiseen uppoutuneena, Toivola naurahtaa. Vaimo. Puolisostaan Toivola puhuu sellaisella lämmöllä ja kunnioituksella, joka herättää toivoa: hyvä suhde kantaa. – Olemme olleet yhdessä 60 vuotta. Vaimoni on paras keskustelukumppanini. Käytämme pitkiä aikoja väitellen ja argumentoiden mitä erilaisimmista asioista. Pitkän liiton salaisuusko? – No niin, tiedä häntä, mutta innostavaa ainakin. Hän on hirveän tärkeä kumppani. Lopuksi on pakko vielä kysyä, miten teollisen tukijalkamme käy. Onko Nokialla tulevaisuutta metsän ja paperin teollisuudelle? – Kyllä on, mutta pitää osata markkinoida ja viestiä. Ei riitä, että vain tuotetaan. Lisäksi sanoisin yleisesti tässä ajassa kaikille, että ymmärtäkää toisianne. Optimismin täytyy voittaa epätoivo. Syntynyt 19.6.1940 Tyrväässä. Täytti kesällä 80 vuotta. Työskennellyt Valtion tietokonekeskuksessa, Nokian metsäteollisuuden talousjohtajana 1976-1989 ja Nokian paperi oy:n toimitusjohtajana 1989-2001. Kirjailija, Nokian Uutisten kolumnisti, yritysmentori. Asuu Tampereella. Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi aikuista tytärtä. Harrastaa: kävelyä, lukemista, sukututkimusta, matkailua - Ranska on intohimo! Kirja, jota nyt lukee: vähintään kolmea kirjaa, juuri nyt kesken on mm. Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa. Mikä ilahduttaa: Ystävät, perhe, terveys, kotoisat hetket tyttärien kanssa. Mikä huolestuttaa: Korona, terveys ja se että ei pääse matkailemaan Minkä neuvon antaisit 20-vuotiaalle itsellesi: ”Ole rohkea. Opiskele kieliä. Urheile vähän enemmän, hyödyt siitä myöhemmin.” Tätä et tiedä minusta? ”Rakastan ranskaa ja ranskalaisista kulttuuria, sitä keskustelun taitoa, joka ei ole äkkiväärää. Olen matkaillut Pariisissa ja Nizzassa vaimoni kanssa useita kymmeniä kertoja.”