Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Miksi Suomessa ei osata hyödyntää juolukkaa? Upean marjan aromi on hienostunut, luumumainen, ja siinä on vaimea sitruksen puraisu

”Eikö sinulle mikään riitä?” puoliso kohottelee kulmiaan nähdessään mahtavan marjasaaliini. Kysymys on vähintäänkin aiheellinen, sillä pakastimiimme ei mahtuisi enää edes yhtä kyljystä. Molemmat ovat näet täynnä vadelmia, lakkoja, herukoita, mehuja, mustikoita, karviaisia, juolukoita ja muuta syötävää; kaikki tämän vuoden satoa. Mutta mitä sitä luonteelleen mahtaa, kun metsät ovat ravintoa pullollaan! Ahne kerää niin, että luonnon vitamiineja on käytettävissä pitkälle kevääseen. Onneksi meillä on kellari. Sinne saa mahtumaan hyllytolkulla säilykkeitä. Ihmettelen, miksi Suomessa ei osata hyödyntää juolukkaa. Se on aivan upea marja: suuri ja satoisa. Ämpärillisen kerää puolessa tunnissa. Juolukka hakkaa pensasmustikan mennen tullen. Lisäksi juolukan terveysvaikutukset ovat ilmeiset. Siinä on eniten luonnon antioksidantteja muihin marjoihimme verrattuna. Myös juolukan C-vitamiinipitoisuus on mustikkaa suurempi. Se voittaa kivennäis- ja hivenainepitoisuuksillaan puolukankin. Huhupuheista ei kannata välittää: marja ei ole myrkyllinen, eikä sitä syötyään synnytä rumia lapsia. Siitä ei myöskään tule juovuksiin, vaikka juolukkaa on haukuttu juopukaksi tai juovukaksi. Sanotaan, että juolukka on mauton marja. Pötyä! Sen aromia voisi kuvailla hienostuneeksi, lähinnä luumumaiseksi, ja siinä on vaimea sitruksen puraisu. Laita mehumaijaan pari litraa hapokkaita omenoita viipaleina, loput juolukoita sekä kilo sokeria, niin saat erinomaista mehua. Juolukoista voi tehdä myös hilloa tai pakastaa niitä kokonaisina vaikkapa smoothien raaka-aineeksi. Syyskuu on vasta alussa, joten ahneella riittää työtä. Omenasato kypsyy pikkuhiljaa, samoin puolukat. Vielä odottelemme kurpitsojen ja sipuleiden kasvamista täyteen kukoistukseensa, kuten myös porkkanoiden ja punajuurien korjuuta. Perunoitakin varten kellariin pitää jättää tilaa. Lopuksi, aivan marraskuun keskivaiheilla, nostetaan maa-artisokat, ja viimeiset suppilovahverot kerätään pois talven tieltä. Kun kellari on täynnä säilykkeitä ja tuiskusää edessä, voi hyvillä mielin katsella aarteitaan ja lukea vaikkapa Veikko Huovisen Hamsterit. ”Marja ei ole myrkyllinen, eikä sitä syötyään synnytä rumia lapsia.”