Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Miksi ne piirteet, joihin toisessa ihastuu alkavat ennen pitkää ärsyttää?

Raskaan, mutta ah niin antoisan työpäivän päätteeksi päätin poiketa ystävän luona kahvittelemassa. Siinä turistessamme huomasin, että ystävä oli jotenkin allapäin tai oikeammin ärsyyntynyt. Meillä on vankka keskinäinen luottamus, joten tiesin, että kyllä hän kohta kertoo, mistä kiristää. Ja tulihan se sieltä. Aviomies on alkanut ärsyttää niin maanperusteellisesti. Äijä nimittäin vaan istuu ja moljottaa telkkaria. Mistään sen kanssa ei pysty puhumaan ja, mikä pahinta se on aina kotona. Menis joskus jonnekin. Huomautin siinä, että juuri näihin piirteisiinhän sinä aikanaan ihastuit. Sitten muistin lukeneeni äskettäin artikkelin siitä, että usein suhde kaatuu juuri tähän. Piirteet, joihin alussa ihastui, alkavatkin ärsyttää niin paljon, että on pakko nostaa kytkintä. Aloin miettiä omaa menneisyyttäni ja totesin, että niinhän tuo menee. Yhteen entiseeni rakastuin heti silmittömästi. Hän oli suloisen ujo ja hiljainen. Halusi aina kulkea käsikädessä. Itki joka käänteessä ilosta tai murheesta. Hänellä oli suuret bambin silmät, eli kertakaikkisen lutuinen tyyppi. Ajan saatossa alkoi kyrsiä. Eikö olisi aika vähän miehistyä? Opetella puhumaan. Lopettaa itkeminen. Lopettaa käsipuolessa roikkuminen. Lopulta sain tarpeekseni ja päätin lähteä lätkimään. Sitten elämääni asteli seuraava tyyppi. Ihanan itsenäinen äijä, jota minun menoni eivät kiinnostaneet yhtään. Vankkumaton, järkähtämätön uros. Mies, joka osasi korjata koneet ja tehdä remppaa. Mies, jolle sain vaikka huutaa ilman että hän alkoi vetistellä. Kerta kaikkiaan fantastista, ajattelin, kun hyppäsin taksiin ja lähdin rimpsalle tyttökavereiden kanssa miekkosen jäädessä rassaamaan rojujaan. No, vuosien kuluessa alkoi tietenkin ottaa pannuun. Miksei tyyppi välitä yhtään tunteistani tai siitä missä menen? Miksi se on aina jossain verstaalla sormet öljyssä ropeltamassa jotain hemmetin koneita. Taas kerran oli aika nostaa kytkintä. Mietin, mitähän seuraavaksi? Ehkä joku taiteellinen älykköhippi, niin sanottu feminiininen mies? Tai joku oikein kunnon retku, jonka kanssa ei ainakaan tylsää päivää näkisi? Ei kiitos. Ei mitään edellisistä. Tyydyn seurailemaan ystävieni parisuhdekuvioita. Ja lopuksi vielä päivän sää: Se on samanlainen kuin viime vuonna tähän aikaan.