Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Sahdinvalmistuksessa puhtaus on puoli juomaa - huolellisuus takaa maittavan lopputuloksen

Antti Vaskelainen muistelee olleensa hädin tuskin 14-vuotias, kun hän sai ensikosketuksen sahdinteon jaloon perinteeseen suodenniemeläisessä maatalossa. Kun maatalon emäntä pyysi nuorta poikaa hämmentämään keitosta, Antti pyysi päästä seuraavalla kerralla mukaan seuraamaan koko valmistusprosessia. Näin Vaskelainen kiinnostui kyseisen perinnejuoman - tai vielä oikeammin ruoan - valmistuksesta siinä määrin, että tutustui aiheeseen muissakin taloissa, sen mitä heinätöiltä ehti. – Sitten kun ikää tuli vähän lisää, aloin kokeilla valmistusta ihan itse. Kun sain veljeltä vielä lisää oppia ja varmuutta, hankin sitten omat vehkeet siinä 17-18 ikävuoden korvilla. Vaskelainen tunnetaan moninkertaisena Nokian sahtimestarina, minkä lisäksi hän on ollut kärkisijoilla myös sahdinvalmistuksen SM-kisoissa. – Onhan tätä tullut tehtyä vuosien varrella erinäinen määrä monenmoisiin juhliin, eikä pahaa sanaa ole sanottu kuin ainoastaan kerran, Vaskelainen paljastaa. Kyse oli pohjoispirkanmaalaisiin häihin tehdystä sahtierästä, jota tultiin hakemaan kovalla tohinalla astiat kolisten. – Mää sanoin, että näihin astioihin en suostu tätä laittaan, koska sehän lähtee käymään näissä lisää, eikä edes säily, mutta ne sano että pane sinne vaan. Jälkeenpäin tulleisiin valituksiin Vaskelainen vastasi, että hän kyllä yritti varoittaa ja että samaa satsia on kaapissa vielä yllin kyllin, joten tervetuloa vain maistamaan. Eivät kuulemma tulleet, vaan nielivät kiltisti erehdyksensä. Puhtauden ja huolellisuuden lisäksi yksi sahdinvalmistuksen avainsanoista on kiireettömyys. – Sahtia ei tehdä hätiköiden. Kun ryhdyn valmistamaan sahtia, olen desinfioinut välineet jo edellisenä ehtoona, jotta maltaita pääsee kostuttamaan kaikessa rauhassa jo hyvissä ajoin heti aamusta. Ensin sahtimaltaat näet laitetaan saaviin ja lisäksi ruismallasta sen mukaan, kuinka tummaa sahdista haluaa. Vaskelainen itse suosii aavistuksen tummempaa. Lisäksi saaviin lisätään omassa puutarhassa kasvatettua humalaa. – Vedelle pitää olla nuuka, ettei ahneuksissaan tee sahtia liian pitkään veteen, Vaskelainen varoittelee. Maltaiden imellytys kestää viitisen tuntia, jonka jälkeen alkuaine kumotaan pataan. Keittäminen ei tarkoita voimakasta kiehuttamista vaan seoksen annetaan pikemminkin poreilla hiljakseen. Sen jälkeen vierre uutetaan kuurnassa, jonka pohjalla olevan ritilän alle on aseteltu katajan oksia. Kuurnan hanasta vierre lasketaan hiljakseen ja pannaan välillä maitotonkkaan jäähtymään. Reilusti alle huoneenlämpöisenä sahti saa hakea itse käymislämpötilansa. Hiiva saa sen kuohumaan kosken lailla ja parissa päivässä tuote on valmis lapottavaksi kanistereihin niin, että sakka jää saavin pohjalle. Loppu on sitten hifistelyä. Kylmäkypsytystä ja muutama päivä väliä, jonka jälkeen aina uusi huolellinen lappominen. Juoma kirkastuu silminnähden. Valmis lopputulos on hyvää myös jääkaappikylmänä, mutta Vaskelainen itse tykkää nauttia sahtinsa vasta sitten, kun se on levännyt huoneenlämmössä jonkin aikaa. – Mielestäni maku on silloin vielä aavistuksen parempi, sahtimestari Antti Vaskelainen myhäilee.