Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Palkittu nokialainen valokuvaaja Raine Lehtoranta on kuollut

Raine Lehtoranta oli paitsi tarkka ja ehdoton journalisti, myös valokuvaaja koko sielustaan ja sydämestään. Ehkä siksi Raine opetti meidät näkemään maailman toisin: paremmin, kauniimmin, ehjemmin, tarkemmin. Tärkeimmän oppitunnin sain Etiopiassa, jonne teimme ensimmäisen yhteisen reportaasimatkan vuonna 1996. Heti ensimmäisenä aamuna vierailimme klinikalla ja näimme, miten nuori poika kantoi sylissään aidsiin kuolevaa äitiään. Vuoden lehtikuva? Jähmetyin paikoilleni ja odotin, milloin Raine kaivaa esiin kameran ja ottaa vuoden lehtikuvan. Raine ei kuitenkaan napannut dramaattisesta hetkestä kuvan kuvaa. Illalla oluen auttamina hieman keskustelimme asiasta, kunnes Raine sanoi minulle suoraan: on tärkeämpiäkin asioita kuin journalismi. Ihmisten surua hän ei suostunut ikinä kuvaamaan suoraan. Se on pyhä asia. Kiersimme Rainen kanssa Etiopian lisäksi monissa maailman köyhimmissä maissa niin Afrikassa kuin Aasiassa, mutta ikinä hän ei ottanut ainuttakaan kuvaa kerjäläisistä. Se oli viisaan miehen eettinen valinta. Raine otti muutenkin hämmentävän vähän valokuvia. Vieraassa paikassa hän mielellään ensimmäisen päivän vain katseli ihmisiä, valoa, puita, lintuja ja suuresti palvomiaan pilviä ja odotti niiltä lupaa ottaa kuvia. Huvittunut katse Rainen katse oli tarkka, huolellinen ja aavistuksen alakuloinen – ja silti aina jotenkin huvittunut, Kaupunki oli hänestä täysin käsittämätön sekamelska, ihmisten silmitön kiire ja touhuilu ennen muuta huvittavaa. Hänen kuviinsa ilmestyi usein ihmeellinen kuje, jotain, mitä kukaan muu ei ollut huomannut. Metsässä kaikki oli kohdallaan, polut, puut, sammalet ja sienet ilahduttivat syksyistä vaeltajaa. Siksi Raine olikin suuresti onnellinen, kun Kaitajärvenvuori suureksi osaksi hänen ansiostaan pelastui. Sinne on syntynyt suojeltu metsä, Rainen jättämä ekologinen jalanjälki. Metsän lisäksi Raine oli rauhaisa järvellä. Hän oli syntynyt Asikkalan Vääksyssä ja viihtyi Tampereen seudulla, koska Näsijärvi ja Pyhäjärvi olivat kuin lapsuusmaisemien Päijänne ja Vesijärvi, isosisko ja pikkuveli. Suomen paras Aamulehden arkistossa on yli 20 000 Rainen ottamaan valokuvaa. Ne kaikki ovat hyviä, suurin osa loistavia. Huonoja joukosta ei löydy, koska Raine ei milloinkaan painanut laukaisinta turhaan, varmuuden vuoksi. Hänen oppina voisi olla; mitä vähemmän kuvia otat, sitä parempia ne ovat. Niin, sanon sen nyt suoraan: Raine oli Suomen paras valokuvaaja. Hänet myös palkittiin usein, vuonna 1999 Raine valittiin vuoden lehtikuvaajaksi, vuonna 2006 saimme Rainen kanssa Bonnierin suuren journalistipalkinnon vuoden parhaasta jutusta Bakusta Pekingiin. Rainesta itsestään on hyvin vähän valokuvia. Hän pelkäsi, ei vaan tiesi, että osa ihmisen sielusta jää aina kiinni valokuvaan. Suurin onni Raine siirtyi ajasta ikuisuuteen kolme viikkoa sitten kotonaan Nokialla 59-vuotiaana, maailman nähneenä miehenä. Raine oli työparini yli 20 vuotta, ja se on parasta mitä ihminen voi tässä ammatissa saada. Siis työparin, ystävän, johon voi luottaa täydellisesti, jota voi vihata silmittömästi seitsemän sekuntia, sitten taas rakastaa sitkeästi seitsemän viikkoa. Minulle Raine ei ole poissa, hän on vain kuollut. Kuulen hänen askeleensa, tunnen tupakan tuoksun, aavistan vaivihkaa kutoutuvat ajatukset. Istumme taas Afrikan taivaan alla ja ihmettelemme tähtiä, kehumme lapsia, muistelemme Nokiaa emmekä voi ymmärtää, millainen onni meidät on kohdannut. Olemme päässeet kahdestaan näyttämään ja kertomaan ihmisille, millainen maailma on – ja millainen se voisi olla, jos oikein tarkkaan katsoisi.