Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Palokunnan kioskin jengi 1960-luvulta kohtasi vuosikymmenien jälkeen ja asettui uuteen yhteiskuvaan – ”Muistak´ sää, kun…”

Oheinen kuva on otettu vuonna 1964. En muista kuvan ottajaa, mutta paikkana oli Osuuskaupan edusta Koskenmäessä Palokunnan ahteen päällä. Tavallisesti me pojat tapasimme Palokunnan kioskilla, aivan kaupan naapurissa, mutta nyt oli paikkaa vaihdettu. Miksi sitä oli vaihdettu, jäi epäselväksi. Oliko kyseessä kenties jokin merkkipäivä, kun muutamalla kaverilla näyttää olevan oikein kravatti kaulassa? Mene ja tiedä. Iältämme olimme tuolloin 19–30-vuotiaita eli melko varttuneita kioskilla kokoontujia. Nykyisinhän kioskeilla pyörii, jos pyörii, huomattavasti nuorempaa ikäluokkaa mopoautoineen. Me olimme vielä jalkamiehiä, mutta tekniikka ja välineethän ovat kehittyneet ja menneet eteenpäin. Palokunnan kioski oli meille, silloisille nuorille, lähes päivittäinen tapaamispaikka. Kioskin myyjät, erityisesti Haapalan Helmi ja Aili , tulivat tutuiksi. Molemmat olivat äitejä, heillä oli kotonaan omiakin poikia ja heidän äiteinään ymmärrystä riitti kyllä meillekin. Nyt, vuonna 2019, tuli mieleeni , että olisi mukava tavata edellisessä valokuvassa olleita kavereita tänäkin päivänä. Siis 55 vuotta myöhemmin. Neljä heistä oli jo edesmennyt, mutta kuusi ukkoa sain haalittua kasaan ja kuvaan. Uusi kohtaaminen 55 vuoden jälkeen Tapasimme marraskuussa 2019 Nokian uimahallilla Nokian Eläkeläisten toimitiloissa. Paikka sopi meille erittäin hyvin, olemmehan itsekin eläkeläisiä. Lähes kolme tuntia kestänyt yhdessäolo oli ikimuistoinen ja mieleen jäävä. Asiaa ja juttua riitti, ”muistak` sää” -alkuisia lauseita sinkoili taajaan ja tarinoille nauraa räkätettiin. Vakaviakin asioita tuotiin toki esille. Jo edesmenneitä kavereita muisteltiin lämmöllä ja joka ukko kertoi omista vaivoistaan ja sairauksistaan. Molempia kun kaikilla oli ollut ja on edelleenkin. Mennyttä työelämää myös muisteltiin. Kaikki meistä olivat alunperin niitä aivan tavallisia mosureita, mutta nyt joukosta löytyi yksi insinöörikin. Jos ne tittelit joitakin kiinnostavat? Tässä porukassa ne eivät kuitenkaan olleet ehkä se pääasia? Jokaisella meistä oli pitkä työura takanaan. 40 vuotta oli paperia ja parilla kaverilla 50 työvuottakin oli rikkoutunut. Työnantajia oli ollut monia ja omia yrityksiäkin mahtui vuosien varrelle. Yhdellä porukastamme on oma yritys edelleenkin. Naimisiin kaikki kuusi olivat myös ehtineet ja osa jo eroamaankin. Lapsia laskettiin olevan yhteensä seitsemän ja lastenlapsia kertyi kymmenen. Sairaudet ja iän mukanaan tuomat vaivat puhuttivat nekin. Totta kai. Niihin suhtautuminen ja niistä kertominen ei kuitenkaan tuottanut vaikeuksia, vaan asenne oli toiveikas ja positiivinen. Vaivat ja vastuksethan kuuluvat osana elämäämme. Toivottavasti eivät kuitenkaan tulevaisuuteemme. Matka Palokunnan ahteelta uimahallille kannatti Mitä yli seitsemänkymppiset ukot harrastavat sitten nykyisin? Niistäkin kerrottiin ja harrastuksia kyllä riitti. Tässä muutamia poimintoja: Golf, mökkeily, tennis, kalastus, saksofonin soitto, yhdistystoiminta, jääkiekko. Viimemainittu tosin vain katsomosta käsin, lastenlasten pelejä seuraten, heitä kannustaen ja hengessä mukana ollen. Mielenkiintoisin harrastus tuli viimeisenä. Eräs meistä näet sanoi olevansa kiinnostunut kaikista vanhoista asioista mainiten niistä kolme: Vanha talo, vanha auto ja vanha muija. Kiinnostava kolmikko, eikö vain? Meidän ikäukkojen tapaaminen oli todella mielenkiintoinen ja antoisa. Osuuskaupan edessä otetusta kuvasta oli kulunut aikaa 55 vuotta. Tuona aikana jokaiselle meistä oli tapahtunut yhtä sun toista ja niistä kyllä riitti kertomista ja tarinointia. Matka Palokunnan ahteelta Uimahallille ei ole pitkä, mutta meiltä se kesti yli puoli vuosisataa. Matka kyllä kannatti, voin sen itse ja omakohtaisesti todeta hyvillä mielin. Ikääntyneitä, harmaantuneita ja jo kaljuuntuneitakin Palokunnan kioskikavereita oli mukava tavata ja muistella menneitä heidän kanssaan. Muistoja kun riitti kymmenien vuosien takaa. Niistä kerrottiin, niitä julkituotiin ja niille naurettiin, mutta niiden parissa myös vakavoiduttiin. Muistot ovat mieliin jääviä, niitä ei koskaan unohdeta eikä pyyhitä pois. Se tuli selväksi tässäkin tapaamisessa… Edit. 27.12 kello 11.18. Uudemman kuvan kuvatekstistä on korjattu Veikko Vahlsten ja Pekka Thilgren oikeille paikoilleen.