Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Tuomo Nenosen isän hevonen osana Virta-kirjaston Karjala-aiheista näyttelyä – Sodassa palvellut Triku itki ilosta kohdatessaan isäntänsä kuuden vuoden eron jälkeen

Sosiaalineuvos Tuomo Nenonen istahtaa pöydän ääreen ja kasvoilla on leveä hymy hänen kertoessaan hevosestaan ja muistojen tullessa mieleen. – Trikulla oli tulinen luonne. Se piti lehmät laitumella järjestyksessä ja vahti sekä suojeli niitä. Kun ukkonen rupesi jyrisemään, Triku ajoi lehmälauman karja-aitaukseen, kun se luuli, että on sota. Hevonen oli lapsille ystävällinen Nenosen mukaan. – Se oli nopeajalkainen hevonen ja kova juoksemaan. Triku seisoi paikallaan, kun hyppäsimme sen selkään. Välillä meitä oli kaksikin poikaa ratsastamassa sillä. Lisäksi pienenä juoksin aina sen mahan alle. Näytin kylän lapsille, kuinka rohkea olen eikä Triku potkaissut. Se oli nähnyt suurempia sankareita kuin minä. Hevonen vietiin palvelemaan Suomen armeijaan Triku esiintyy näyttelyn kuvassa vasta varsana emänsä kanssa. Kuva on otettu vuonna 1930-luvun puolivälissä Inkeen talon lähellä Jänisjärven rannalla. – Hevoset ovat veräjän takana ja isä on ottanut valokuvan. Varsoja tehtiin joka kevät. Hevoset ja lehmät olivat samalla laitumella ja hevonen tuli katsomaan, kun lehmiä lypsettiin. Talonpojalle hevonen on ollut tärkeä ja hyväkulkuinen hevonen on isännän kunnia, Nenonen kertoo. Trikusta kasvoi hevonen, joka palveli toisen maailman sodan aikana kuusi vuotta Suomen armeijassa. – Marraskuussa 1939 meille Värtsilään Jeron kylään tulivat kunnan hevosenottolautakunnan puheenjohtaja ja sihteeri. He ottivat hevosen valtiolle ja veivät armeijaan. Siinä ei ollut mitään sanomista, vaan se oli sillä selvä. Ei tiedetä, missä paikoissa tai missä tehtävissä hevonen oli rintamalla. ”Isä nousi veräjälle ja huusi Trikua. Se nousi kahdelle jalalle ja muisti isän kuuden vuoden jälkeen.” Nenosen talon hevonen ei kuollut reissulla ja perhe sai sen takaisin. – Toukokuussa 1945 tuli ilmoitus, että hevonen oli kotiutettavissa täysin palvelleena. Trikulle oli poltettu takapuoleen SA-merkintä ja numero. Isä lähti hakemaan hevosta Ypäjältä muutaman päivän junamatkan päästä. Perillä oli 400 hevosta eri aitauksissa ja vääpeli sanoi, että kokeile etsiä omasi, Nenonen kertoo. – Isä meni sinne, nousi veräjälle ja huusi Trikua. Hevonen nousi kahdella jalalle ja kuuden vuoden jälkeen muisti isän. Se työnsi päänsä isän kainaloon ja vesi tippui silmistä molemmilla. Hevosesta vaihtelua näyttelyyn Sodan jälkeen Nenosen talon hevonen sai viettää rauhallisia vuosia. – Triku oli sotaveteraani ja maskotti, ei sillä paljon töitä tehty. Se oli enemmän seurana ja ajokärryjen edessä kirkkoreissuilla. Hevonen oli isän silmän kultaterä, Nenonen muistelee. Kiertävässä näyttelyssä kerrotaan sotavuosien 1939-1944 siviilien elämästä. Trikun kuva herättää huomiota, sillä Nenosen mukaan yleensä on vain ihmisiä näytillä. – Evakkonäyttelyssä kerrotaan paljon ihmisistä. Se oli ihmisille raskas, mutta hevoskertomus tuo vaihtelua ja pehmentää. Olen halunnut tuoda esiin suomenhevosen kunnioitusta evakossa ja sodassa. Ja kuinka viisas ja tunteellinen hevonen voi olla, kun se muisti isän, Nenonen perustelee. Trikun elämä päättyi luonnollisesti muutamia vuosia sodan jälkeen ja hevonen haudattiin sotaveteraanin tavoin kotipihlajan juureen. Suomenhevoset tekivät ihmisten rinnalla osuutensa sodassa Nenonen korostaa suomenhevosen merkitystä. – Suomenhevosilla oli suuri osuus sotatoimissa, ja ne tekivät osuutensa miesten rinnalla. Koska autoja oli vähän, hevosilla pidettiin huolta, että huolto pelasi. Hevosia kaatui paljon sodassa. Ne joutuivat samanlailla evakkotaipaleelle kuin karjalaiset uusille asuinsijoille. Minulla on suurta kunnioitusta suomenhevosta kohtaan. Myös naiset olivat tärkeässä roolissa. – Korostan myös naisten osuutta. Naiset kasvattivat suuret ikäluokat ja olivat töissä sekä hoitivat sotainvalidit. Silloin ei oltu uupuneita tai valitettu, Nenonen kertoo. Evakkomatka erotti karjalaiset toisistaan Nenonen on Nokian Karjala-Seuran varapuheenjohtaja. Hän syntyi vuonna 1944, kun hänen vanhempansa olivat evakkomatkalla Karjalasta. Matkaan lähtivät myös hevoset ja lehmät. Evakkotaival erotti karjalaiset toisistaan. – Meillä oli Karjalassa tiivis kyläyhteisö ja suku oli merkittävä, mutta evakkotaipaleella kaikki lähtivät kuka minnekin. Tulimme Suomessa ventovieraaseen paikkaan ja suvun yhteys katosi, Nenonen kertoo. Nenosen mukaan suru ei parane menneitä itkemällä. – Karjalaiset ovat aina olleet toisten jaloissa. Itärajaa on muutettu yhdeksän kertaa Ruotsin ja Venäjän toimesta. Meidän karjalaisten vahvuus on ollut aina kyläyhteisö, laulu, runo ja tanssi. Niillä olemme saaneet ilon itsestämme. Vaalimme perinteitä ja historiaa, se on meille yhteen sitova voima. Kirjastossa oleva näyttely kertoo palan Suomen historiaa. Evakkomatkoilla Karjalasta siirtyi muualle Suomeen Nenosen mukaan yli 400 000 ihmistä. Hänen mukaansa Nokialle tuli sodan jälkeen noin 1 200 karjalaista. Siviilien evakkotie -näyttely on kaikille nähtävänä kulttuuri- ja kirjastotalo Virrassa heinäkuun ajan. Näyttely saapui Nokialle Vaasasta ja sitä ennen se on ollut nähtävillä ympäri Suomea. EDIT 30.6.2020 klo. 11.10. Lisätty uusi kuva näyttelystä. EDIT. 1.7.2020 klo. 12.15. Tarkennettu, että evakot eivät tulleet Suomeen toisesta maasta, vaan siirtyivät Suomessa toiseen paikkaan.