Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Maritta Pahlman on asunut 68 vuotta kotikaupungissaan, mutta yllättyy yhä: ”Ajattelin, että ihmiset eivät uskalla avautua, mutta olin väärässä”

Hyvä yleisperuna on Challenger, haastaja. Ei Timo eikä Jussi, vaan Challenger. Nokialainen Maritta Pahlman kertoo mielellään juureksista, joita hän kotipihallaan viljelee: perunoista, punajuurista, porkkanoista, sipuleista. – Marjapensaitakin on kolmisenkymmentä, hän naurahtaa. Tekevä ihminen ehtii olla monessa mukana, viljelläkin. Sellainen on Maritta Pahlman. Ja vähän kuin suosikkiperunansa, haastaja. Hän on vastannut maailman kutsuun jäämällä kotikaupunkiinsa. Miksi pitäisi muuttaa pois? Tyhjänperän, Taivalkunnan kylän, tyttö opiskeli taloustieteiden maisteriksi Tampereella ja sai viran Tampereelta pankkimaailmasta, mutta ei silloinkaan muuttanut pois Nokialta. – Kyllä mahdollisuuksia olisi ollut lähteä vaikka minne, mutta pidin jo nuorena kotiseutua tärkeänä. Minulle nämä tutut maisemat ovat tuoneet levollisuutta ja ylpeyttä. Elämä kaikkineen on miellyttävämpää, kun juuret ovat vahvasti omassa maaperässä, hän kuvailee ja palaa hetkeksi nuoruuteen. Silloin kaipuu maailmalle oli suurinta. – Kun 60-luvulla kokoonnuimme Alastalon portilla, kaipuu maailmalle oli toki suuri. Silloin teini-ikäisenä odotimme seitsemän autoa, bussia, joka veisi täältä maalta kaupunkiin, mutta silti jäimme joka kerta katsomaan sen perävaloja. En noussut kyytiin. Ja hyvä niin. Tiilet jatkuivat ja jatkuivat Maritta Pahlman on aktiivinen kotiseutuyhdistys Nokia Seuran jäsen. Siksi hän puhuu mielellään kotiseudustaan. Samalla hän tulee tuoneeksi esille tuoretta kulmaa kotiseututoimintaan, joka myös on osa tätä päivää ja tulevaisuutta. – Nokia on rakentunut työlle ja teollisuudelle. Historiamme on ainutlaatuinen ja vaalittava, sen pohjalle on hyvä rakentaa myös uutta ja kehittyvää kaupunkia, hän pohtii. – Kotiseuturakkaus on myös eteenpäin katsomista ja kehittymistä. Olennaista on nähdä kaupungin arvo, nostetaan se pramille. Laitetaan omat nurkat kuntoon, pihat ja pusikot siisteiksi, oivalletaan omintakeisuutemme ja laitetaan hyvä kiertämään. Osallistutaan siihen, mitä kaupungissa on tarjolla. Lapsuudestaan Maritta Pahlman muistaa Emäkosken sillan jälkeiset punatiiliset tehdasrakennukset ja niiden vaikuttavuuden. Nuo vaikuttavat tehdasrakennukset ovat yhä tärkeä osa Nokian kaupunkikuvaa. – Kun perheemme ajoi keskustaan, meillä oli tapana takapenkillä sisareni kanssa laskea kirjaimellisesti tiilenpäitä ohi mennessämme: eivät lopu vieläkään, eivät lopu vieläkään, eivät lopu vieläkään. Rankametsään ajattelemaan Maritta Pahlman on esimerkki ihmisestä, joka on yhtä aikaa kotonaan juurillaan, mutta avoimesti maailmaan suhtautuva, yhtä aikaa äärimmäisen sosiaalinen, mutta samalla luonnon hiljaisuutta janoava, yhtä aikaa historiaa vaaliva, mutta tulevaisuuteen uskova. Miten aktiivinen ihminen jaksaa? Mistä hän saa voimaa? – Parasta on päästä raapottamaan rankoja. Silloin mieli tyhjenee ja tulee tilaa uusille ajatuksille. Maritta Pahlmanin kodista, joka muuten sijaitsee kirjaimellisesti golfkentän keskellä, avautuu pala toisenlaista Nokiaa, toisenlaista kuin tehtaiden tiilet. Kumpuileva Taivalkunnan kylä joenuomineen on idylli, johon on helppo uskoa syttyvän arvon ja rakkauden. – Joku voisi kritisoida tätä golfkenttää, sillä tässähän aikanaan huojuivat viljavat ruispellot. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaunista tämä on nytkin ja mikä upeus Golf-kenttä on Nokian imagolle! Tänä päivänä viljapellot todennäköisesti olisivat risukkoa, sillä maatilat eivät voi enää niin hyvin kuin ennen. Satojen tarinoiden Nokia Maritta Pahlman ei ole ainoa, jolla on side ja suhde kotikaupunkiinsa. Tarinoita löytyy myös pian julkaistavasta kirjasta, jota Pahlman on toimittamassa ja kokoamassa. Kirjassa on sata ja yksi tarinaa ihmisiltä, joilla on Nokiaan jokin suhde menneessä, tässä päivässä tai tulevassa. Kirjoittajina on niin tieteen ja taiteen tunnettuja tekijöitä kuin paikallisia kaupunkilaisiakin opiskelijoista satavuotiaaseen. Tarinoiden runsaus ja luonne yllätti Maritta Pahlmanin. Samalla oppi uutta kotikaupungistaan. – Ajattelin, että ehkeivät ihmiset uskalla avautua ja kertoa tarinoitaan. Olin väärässä. Tarinat luettuani myös minä opin paljon nokialaisuudesta. Me olemme sittenkin avoimia ja eteenpäin katsovia. Samalla Maritta oikaisee muutaman Nokiaan hänen mielestään liitetyn ennakkoluulon. – Pysähtyneisyys, käpykylä-ajatus tai takapajula. Sellaiset määritelmät eivät kuvaa tämän päivän Nokiaa. 1. Nokia River Golf. ”130 hehtaaria vihreyttä, joka ei häviä Skotlannin nummille” 2. Alasenlahti ”Auringonlasku Alasenlahdella on upea elämys.” 3. Hinttalan kotiseutumuseo. ”Mennyt ja nykyinen lyövät kättä Prisman kulmalla.” 4 . Pitäjänsilta ja Tehdassaari. ”Nokian alkukoto, johon kohdistuu nyt paljon tulevaisuuden kehityssuunnitelmia.”