Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Mielipide: ”Ohjaako nykyistä päätöksentekoa nuorten päättäjien alitajuinen kuoleman kammo?”

Ymmärrykseni mukaan Korona-strategian ydin on riskiryhmien suojelu. Riskiryhmiin kuuluvat ensisijaisesti yli 70-vuotiaat ja tai perussairauksista kärsivät ikääntyvät. Koska kuulun itsekin 68-vuotiaana syöpää sairastavana riskiryhmään, uskon voivani esittää kysymyksen, miksi meitä suojellaan millä hinnalla tahansa? Lääketiede joutuu jatkuvasti pohtimaan normaaliaikanakin, ketä hoidetaan ja ketä ei. Ohjaako nykyistä päätöksentekoa joku nuorten tai keski-ikäisten päättäjien alitajuinen kuoleman kammoaminen, nykyihmisen sairas tarve olla ikuisesti nuori? Kuolema ei ole enää luonnollinen ilmiö. Se ei katoa sillä, että yhteiskunta kuormittaa itsensä taloudellisesti polvilleen tarjoamalla ikääntyville muutaman lisävuoden. Ymmärtäisin suojelustrategian, jos kyseessä olisi Espanjan-taudin kaltainen nuoria tappava tauti, mutta kun ei ole. Korona tappaa käytännössä vain jo valmiiksi sairaita ikääntyviä, jotka normaalisti kuolevat kausi-influenssaan. En myöskään ole kuullut sanaakaan siitä, että ilman joukkosuojaa, korona-virus mutatoituisi kaikkia tappavaksi muodoksi. Uskon vakaasti, että me riskiryhmäläiset osaamme suojella itseämme ilman yhteiskunnan pysäyttämistäkin. Ei ole kovin vaikeata pysyä erillään muista ihmisistä, vaikka elokuvateatteri tai ravintola onkin avoinna. Mikä pakko sinne on mennä? Maksamme järkyttävän taloudellisen hinnan ja sitä kautta syntyvät laajat ja usein peruuttamattomat sosiaaliset ongelmat tarjoamalla muutamalle tuhannelle ikä-ihmiselle muutaman lisävuoden. Valtava valtionvelka nuorten maksettavaksi, lukemattomia konkursseja, lomautettuja ja työttömiä, menetettyjä koteja, nuorten syrjäytymisen syventymistä, mielenterveysongelmia, alkoholismin lisääntymisiä, eriarvoisuuden pahentuminen. Ostammeko sittenkin ylimitoitetulla ikäihmisten suojelulla hyvän omantunnon ja saamme vain sen? Heikki Lindevall