Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

He tekevät työtään siksi, että se on tärkeää ja arvokasta. He haluavat auttaa, koska he ajattelevat sydämellään. - Heitä kutsutaan hoitajiksi.

Seija Salo valmistui lähihoitajaksi 2003. Kotihoidossa hän on työskennellyt yhteensä lähes viisitoista vuotta. Kuluva vuosi on yhdeksäs Nokian kaupungin palveluksessa. Hän opiskelee työn ohessa sairaanhoitajaksi, mutta ei tavoittele uraa akuutissa hoitotyössä, vaikka kertookin ajatelleensa esimerkiksi sairaankuljetusta yhtenä uravaihtoehtona. Nykyisessä työssään hän kokee olevan niin paljon hyviä puolia, että vaihtaminen ei käy edes mielessä. Lähihoitajana kaupungin kotihoidossa työ on liikkuvaa ja siinä saa toimia itsenäisesti. Tehdä työnsä niin hyvin kuin osaa, eli antaa itsestään toisten ihmisten hyväksi järisyttävän paljon. Niin paljon, että se vastaa täyttä kymppiä myös Richterin asteikolla. Sitä paitsi asiakkaan tavallisena tiistai-iltapäivänä lausahtama palaute kertoo viiden sanan voimalla tuhannet kiitokset kotihoidolle: "No eihän sen parempaa olekaan!" Yhteen työpäivään mahtuu monia asiakaskohtaamisia. Aikaa yksittäiselle asiakkaalle ei ole mitenkään ruhtinaallisesti, mutta tehokkaalle hoitoalan ammattilaiselle se riittää. Siinä ehtii huolehtia asiakkaan ruokailusta, tiskeistä, henkilökohtaisesta hygieniasta tai miellyttävästä kahvihetkestä. Kaikki tarpeellinen ja välttämätön tehdään. Lisäksi hoitajan vierailu on asiakkaille useimmiten hyvin tervetullut ja odotettu tapahtuma. Tosin aina asiakkaat eivät ole hymyssä suin, mikä on ymmärrettävää. Ikäihmisen on vaikea hymyillä silloin kun joka paikkaa särkee ja kolottaa. Joskus elämäntuskakin on infernaalinen, kun mieliala vaihtelee nollasta sataan sekunnin murto-osassa. Aina eivät asiakkaan omaisetkaan tiedä asioiden taustoja. Asiakkaasta saattaa tuntua, että hän ei ole saanut ruokaa, vaikka olisikin juuri syönyt. Muistisairaan ikäihmisen oma kertomus hoidon tasosta ei aina vastaa käytännön todellisuutta. Mutta ei huolta. Hoitajat tietävät, tutkivat, näkevät ja tekevät kaikkensa asiakkaidensa parhaaksi, vaikka omaisista se ei siltä tuntuisikaan. Siksi mitä moninaisempien ohjailevien kommenttien vastaanottaminen on osa hoitajien arkipäivää. – Vaatiihan se joskus pinnaa, mutta huonostakaan palautteesta ei kannata ottaa itsensä, vaan siitä opitaan se, mikä on opittavissa. Vastaavasti hyvällä palautteella taas jaksaa pitkälle. Työ on vuorotyötä, mutta Nokian kaupungin kotihoidon yksikössä työporukan kesken vuoroja sovitaan joustavasti. Ongelma on ainoastaan se, että alalle tarvittaisiin lisää väkeä. Vakituisia hoitajia tottakai, mutta tällä hetkellä kipeästi myös ammattitaitoisia sijaisia, jollaisena Seija Salokin uransa aloitti. Oppilaitoksissa on toki väkeä, mutta mediassa luoduista mielikuvista johtuen juuri vanhustenhoito ei erityisemmin houkuttele. – Moni alalle aikova saattaa pelätä tämän työn kiirettä, tai sitten mahdollisia ongelmatilanteita, Salo sanoo ja myöntää, että hänen työssään ei koskaan tiedä, mitä vastaan tulee. Siltikään hän ei ole joutunut poistumaan asiakkaan luota oman turvallisuutensa takia kuin yhden ainoan kerran koko uransa aikana. – Ja jos sattuu jotain, mihin tarvitsee kollegan apua, sellainen on aina puhelinsoiton päässä. Onnellinen se, joka saa viettää vanhuutensa terveenä tai lähteä tästä maailmasta niin sanotusti saappaat jalassa. Surullisinta hoitajan työssä on nimittäin se, kun joutuu todistamaan elämän kiertokulun väistämätöntä totuutta. Sitä ikääntymisen aiheuttamaa taantumista, joka kohtaa meistä useimpia. Sillä lapsi olet sinä ollut, ja lapseksi pitää sinun jälleen tuleman. Vaipat, lemmikkilelut, värityskirjat ja makeanhimo ovat olleet iso osa elämää sen alkutaipaleella ja ihmisen ikääntyessä tarpeeksi, ne tulevat olemaan sitä uudestaan. Kaiken lisäksi aina ei pysy edes tolpillaan. Hoitotyössä on kohdattava se, että taantuminen on tosiasia. Tulee tilanteita, jolloin ovelta iloisesti huikkaava hoitaja ei enää saakaan toivomaansa vastausta. Koskaan ei voi tietää milloin asiakkaasta aika jättää ja mikä tapaaminen oli viimeinen. Sisar hento valkoinen on myytti, jollaista ei käytännössä ole olemassa. Kauniissa puheissa hoitotyöstäkin puhutaan korvaamattomana ja arvokkaana. Tilipäivän koittaessa hoitajat ovat asiasta täysin samaa mieltä. Palkanmaksaja näet pitää sitä niin arvokkaana ja korvaamattomana, ettei tehdystä työstä ole varaa korvata kuin murto-osa. Vastapainoksi työ kuitenkin antaa äärettömän paljon. Meidän kaikkien muiden onneksi on olemassa heitä, joilla on tähän työhön vaadittava erityispiirre. – Pitää olla aito auttamisen halu, Seija Salo toteaa kaikkien hoitajien suulla. – Nämä ihmiset ovat tehneet aikoinaan oman työnsä. Nyt on minun vuoroni. "Nämä ihmiset ovat tehneet aikoinaan oman työnsä. Nyt on minun vuoroni."