Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Kyllä valmentaja tietää!

BC Nokiasta on syytä olla ylpeä. Paitsi että seura on noussut yli 500:lla lisenssipelaajallaan maan kuudenneksi suurimmaksi koripalloseuraksi, se on suurseura myös henkisiltä arvoiltaan. Seuran menestystä ei tarvitse ihmetellä, kun kuuntelee Henri Hirvikoskea . Toiminnanjohtaja kääräisee seuran periaatteet koko laajuudessaan ja syvällisyydessään niin komeaan pakettiin, että sen avaaminen tuo joulumielen keskelle kesää. Hirvikoski on viihtynyt toiminnanjohtajana jo kolme vuotta, mutta hän muistuttaa, että hyvää pohjatyötä BC Nokiassa on tehty jo kauan ennen häntä. Seurassa on ollut aiemminkin täysipäiväinen toiminnanjohtaja ja nyt on Hirvikosken vuoro jatkaa tärkeää työtä kehittämällä nuorten valmennuksen laatua. Tämän pitkäjänteisen työn tulokset näkyvät kaikessa BC Nokian toiminnassa. Hirvikoski toteaa, että kun valmentaja tietää mitä tekee, on kouluttautunut niin, että osaa käsitellä lapsia ja lisäksi ymmärtää, mitä harjoituksissa kuuluu tehdä, lapsetkin viihtyvät. Kun sitten lasten vanhemmat aistivat tämän, positiivinen viesti kulkee suusta suuhun. Hirvikosken mukaan se on seuralle parasta markkinointia. Kyse on molemminpuolisesta luottamuksesta. – Valmennuksen laatu takaa sen, että saamme lapsia tähän mukaan. Nokia - koriskaupunki Nokialla koripallokulttuuri on vahva. Vuosikymmenien saatossa koripallo on ollut koululiikunnassa isossa roolissa ja muutenkin lajin harrastamiselle on ollut hyvät edellytykset. Koripallo on kaikkien ulottuvilla, koska se on harrastuksena suhteellisen edullinen ja ehkä myös juuri tästä syystä sen suosio kasvaa jatkuvasti. Haittaa ei liene siitäkään, että nokialaiset koripallojuniorit ovat kautta vuosikymmenten kuuluneet maan parhaimmistoon, eivätkä pelireissut ulkomaille ole harvinaisia nekään. Toisaalta monet vanhemmat tekevät valintoja lastensa puolesta. Hirvikoski on törmännyt monesti vanhempiin, jotka eivät näe lastaan koripalloilijana, koska ovat itse lyhyitä. – Toisin kuin yleisesti luullaan, tärkein asia koripallossa ei ole pituus, vaan kaikenlaisia pelaajia tarvitaan, kuten hyviä heittäjiä tai hyviä syöttäjiä, itse 190-senttinen Hirvikoski tietää pelattuaan koripalloa ammatikseen kymmenen vuotta. Muutenkaan urheiluharrastus ei tarkoita sitä, että kaikista täytyisi tulla huippupelaajia. Nokialla siihen on toki mahdollisuudet, mutta Hirvikoski muistuttaa, että seuran periaatteisiin kuuluu kasvattaa junioreistaan yhtä lailla ihmisiä kuin pelaajia. Tämä tarkoittaa sitä, että seura ei hylkää eikä unohda omiaan, vaan se pyrkii tarjoamaan nuorelle yhteisön, joka voi kantaa vaikka koko loppuelämän. – Junioriputki pelaajana voi vaihtua pestiin valmentajana, josta saa jopa taskurahaa, tai vaikkapa tuomarina, Hirvikoski muistuttaa. Entisenä ammattilaispelaajana Hirvikoskella on auktoriteettia käsitellä 15-16-vuotiaita urheilijanuorukaisia. Kyseinen ikä on haastava - sen Hirvikoski muistaa omasta nuoruudestaan. – Uskon, että jokainen vanhempi toivoo, että siinä iässä oma nuori olisi jossain muualla kuin tuolla kylillä. Urheiluseurana meidän tehtävämme on palvella myös yhteiskuntaa tarjoamalla nuorille muitakin vaihtoehtoja. Hirvikoski oli itse 15 kun hän teki päätöksen siitä, että hän katsoo koripallokortin loppuun asti. – Se tarkoitti sitä, että aloin tehdä määrätietoisesti töitä sen eteen, että olen joskus ammattilainen. Uhrauksia vaaditaan Se tarkoitti myös luopumista. Kun muut pojat menivät kesätöihin, Hirvikoski käytti aikansa harjoitellakseen kaksi kertaa päivässä. – Hyväksyin sen, että kun muut saivat ensimmäisen palkkansa ja heillä oli varaa syödä torilla kebabranskalaisia, minä söin kotona. Ja sitten taas harjoittelin. Se kuitenkin palkitsi. Hintelähköstä honkkelista, jonka kehon hallinta oli alkeellista, kehittyi uutteralla harjoittelulla järkäle, jonka peliälyä kuin myös teknistä taituruutta vastustajat kunnioittivat. Hirvikosken mukaan kyse oli työmoraalista. – Kaikkein tärkein lahjakkuuden muoto on se, että on valmis tekemään töitä menestyksen eteen. Sitä samaa hän korostaa nykyisellään myös valmentajana jokaiselle, joka on siihen valmis. "Koripallo on vain yksi osa isoa möhköä, jota kutsutaan elämäksi." Ennen kautta Hirvikoski kysyy kaikilta valmennettaviltaan kirjallisesti minkälaiset tavoitteet kullakin on. Jotkut vastaavat haluavansa vain mukavan harrastuksen, kun taas toiset sanovat haluavansa pelata tulevaisuudessa Suomen maajoukkueessa. – Näihin kysymyksiin ei ole oikeaa tai väärää vastausta, mutta valmentajana minun tehtäväni on tuntea ja tietää kunkin tavoitteet. – Jos joku haluaa harrastaa lajia vain kuntoilumielessä, suon sen hänelle. Sen sijaan niille, jotka haluavat treenata tavoitteellisemmin, annan kovempia harjoituksia samojen treenien sisällä. Tällä tavalla toimintaa eriyttämällä kaikilla on mahdollisuus tavoitella lajissa sitä omaa omintaan. Hirvikoski muistuttaa, että urheilijan polku on pitkä tie, jossa palkinto ei tule heti, vaan se odottaa pitkän matkan päässä. – Siksi vertaan sitä rakkauteen. Se on matka, josta pitää oppia nauttimaan. Valmentajan näkökulmasta Hirvikoski kokee erityisen palkitsevaksi sen, kun näkee 7-vuotiaan, joka tulee mukaan toimintaan. Pienen pelaajan, joka ei osaa mitään, ja jonka ei vielä tarvitsekaan osata. – Hänelle sanotaan, ettei kannata vilkuilla sivulle, mitä joku toinen osaa, vaan tärkeää on keskittyä vain siihen, mitä voi itse oppia ja kehittyä siten paremmaksi ja paremmaksi. – Kun muutamaa vuotta myöhemmin sama lapsi alkaa ymmärtää peliä ja oppii pelaamaan, ja sen voi lukea sen pienen ihmisen kasvoilta, se on käsittämättömän hienoa, Hirvikoski iloitsee. "Jos mä sanon olevani koripallovalmentaja ja mua ei kiinnosta se, mitä pojat tekee harjoitusten ulkopuolella, niin en mä silloin ole oikeasti valmentaja." Ja sitten hän muistuttaa jälleen, että kysymys on aina ihmisistä. Valmentajana Hirvikoski haluaa tutustua pelaajiinsa niin, että hän tuntee heidät ja tietää miten heillä elämässä menee. – Jos mä sanon olevani koripallovalmentaja ja mua ei kiinnosta se, mitä pojat tekee harjoitusten ulkopuolella, niin en mä silloin ole oikeasti valmentaja, Hirvikoski sanoo ja antaa valaisevan esimerkin. – Jos pojat tulee treeneihin ja siellä päät nuokkuu, niin kyllä mulla pitää kellojen soida ja mun pitää kysyä niiltä, mikä painaa. – Jos on vaikka rankka koeviikko, niin himmaan harjoitusten intensiteettiä ja annan tilaa koulunkäynnille. Hirvikoski painottaa, että tällaiset asiat valmentajan pitää pystyä näkemään, sillä jos kotona tai koulussa kaikki ei ole hyvin, se heijastuu harrastukseen. – Valmentajan täytyy osata lukea pelaajia, koska koripallo on vain yksi osa isoa möhköä, jota kutsutaan elämäksi Hirvikoski sanoo, että 10-vuotiaalle tärkeitä auktoriteetteja, jotka pystyvät vaikuttamaan nuoren tekemiin valintoihin ovat opettajat, vanhemmat ja valmentajat. – Siksi on tärkeää, että nämä kaikki vetävät omassa kontekstissaan samaan suuntaan ja tukevat toinen toisiaan kasvatustyössä Hirvikosken mukaan seura hoitaa oman osuutensa ohjaamalla ja kannustamalla, ja tarvittaessa jopa valvomalla, että elämäntavat ovat sellaisia, kuin niiden tulee nuorella urheilijalla olla. – Jos on kaupungilla vielä kello 12 yöllä, ei voi seuraavana päivänä olla parhaimmillaan treeneissä 10.30. Päätös on kuitenkin nuoren itsensä, En kiellä ketään, mutta teen töitä sen eteen, että nuori ymmärtää sen itse. Kaikki seuran parhaaksi Hirvikoski ei suunnittele jäävänsä eläkkeelle koripalloseuran toiminnanjohtajan pallilta. Hän tunnustaa miettineensä myös aikuisten valmentamista, mutta sen aika ei ole ainakaan vielä. – Toistaiseksi minua kiehtoo enemmän se, että pääsen kokonaisvaltaisesti valmentamaan ja kasvattamaan nuoria. Junioreiden kanssa toimimisessa on sellaisia elementtejä, jotka kiehtovat mua enemmän, kuin pelkästään se voitetaanko me peli, vai hävitäänkö se. – Juniorivalmentaminen on äärimmäisen palkitsevaa. Ja vaikka meillä seurassa on tiettyjä toimintatapoja, joissa kaikki valmentajat toimivat samalla tavalla, meillä saa ajatella pelistä eri lailla. Ja sitten on se ihmisyys, jonka Hirvikoski mainitsee yhä uudelleen. Sen hän tekee liikuttavan usein. Koskettavasti. Hirvikoski sanoo, että kun vastustaja kaatuu kentällä, oli sitten pukeutunut mihin univormuun tahansa, BC Nokian kaveri nostaa vastustajan ylös. Että kaikki Suomessa tietävät, että BC Nokian pelaajat kunnioittavat vastustajiaan. Että jokaisella nokialaisella koripalloilijalla on se leima, että he osaavat käyttäytyä. – Silloin me ollaan onnistuttu, koska se, että me kasvatetaan hyvätapaisia ja terveelliset elämäntavat omaksuneita nuoria, on tälle seuralle paras käyntikortti. s. 26.08.1986 naimisissa, kaksi lasta BC Nokian kasvatti Aloitti koripallon 1. luokalla Ammattilaisena 10 vuotta (Lahti Basketball, Porvoon Tarmo, Kauhajoen Karhu, BC Nokia) Opiskelee kasvatustieteitä Tampereen yliopistossa BC Nokia ry:n toiminnanjohtajana vuodesta 2017 Tällä hetkellä valmentaa U16/U15 poikia Motto "Hyvä valmentaja pystyy vaikuttamaan peliin, loistava valmentaja pystyy vaikuttamaan elämään"