Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Kulovesi sai naiset villeiksi – tanssivat ja uivat alasti Ristisaaressa

Kulovesi on Suomen sadanneksi suurin järvi, se on jokaiselle nokialaiselle mainio, täsmällinen fakta muistettavaksi - ja kelpo saavutus järveltä, joka alkaa melkein tyhjästä Aivan ensimmäiseksi on nähtävä kaiken alkupiste. Ja kuten tiedämme, ihminen pääsee sinne vain polkupyörällä. Hyppään siis satulaan Kankaantakana, hurautan halki Penttilänpuiston, väistän lentävää frisbeetä, morjestan tuttua mustarastasta, jatkan keskustan kautta yli Emäkosken paljon kärsineen sillan, nousen turhan jyrkän mäen, käännyn Taivalkunnantielle – ja sitä riittää. Olen melko varma siitä, että Taivalkunnantie on Euroopan pisin kaupungissa kulkeva katu. Ainakin siltä tuntuu, kun kuumana kesäpäivänä polkee kohti Taulajärveä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Mutta Taulajärvelle menemme myöhemmin. Nyt pysäytän puomille, jossa seisoo mustalla keltaisella: ”Pohjolan Voima. Voimalaitoksen patosilta on suljettu kaikelta liikenteeltä padon kunnostustöiden vuoksi. Valmis 06/2021”. Viimeiset kaksi numeroa on teipattu vanhan päälle. Työt lienevät viivästyneet. Alas, ylös ja alas Kieltomerkkiä ei ole, joten sujautan pyörän puomin alta ja laskettelen alas soraista mäkeä, nousen kohta ylös vielä soraisempaa tietä ja näen jo puiden lomasta aavistuksen sinistä. Siellä se väikkyy, kaiken alkupiste. Vielä yksi alamäki – ja jyrkkä pysähdys, korkea aita, ankara kielto. Tästä ei enää pääse millään konstilla eteenpäin, vaikka Google maps toisin väittää Sähkön sirinää Mikä nyt neuvoksi? Talutan mäen takaisin ylös, huomaan ylhäällä, että ruohon peittämä kärrytie seurailee ujosti voimalinjaa. Lähden vähän empien polkemaan sitä. Ylitän pari vesiestettä, tie kapenee poluksi ja päättyy maailman toiseksi hienoimpaan näkymään: sekä Nokianvirta että Kulovesi hohkavat sineä jylhiä kallioseinämiä vasten, kuuset tanssivat tyynessä järvessä. Ja jos sähkön siristessä harppoo yli risujen ja kivien ja uskaltaa äyräälle asti, näkee sen, kaiken alkupisteen. Huokaus. Tuosta vähäisestä pyörteestä siis aloittaa Suomen sadanneksi suurin järvi matkansa kohti merta, melkein tyhjästä. Tai tarkemmin sanottuna seinästä. Lopulta 18 kilometriä pitkäksi venyvä ja 54 saarta sisäänsä kätkevä järvikaunotar saa alkunsa Melon voimalaitoksen 117 metriä leveästä padosta, joka rakennettiin Nokianvirtaan vuonna 1971. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ja karhu hyppäsi Tajuan seisovani myyttisessä paikassa, joka tottelee kartalla nimeä Karhunhyppäys. Tarina kertoo, että koirien ja metsästäjien takaa-ajama karhu ei halunnut jäädä saalistajien kynsiin vaan valitsi toisin. Kontio hyppäsi alas syvyyteen, kuolemaan tai vapauteen. Vähän itsekin emmin, mutta päätän palata takaisin ihmisten ilmoille, siis Siuroon. Olen sopinut tapaamisen runoilija J.K.Ihalaisen kanssa. Hän on luvannut kertoa, mitä kaikkea Kulovesi hänelle merkitsee. Ei kannata lähteä kiertämään Kulovettä läntistä reittiä kohti Sarkolaa, yli järven pääsisi vasta Kutalassa, matkaa kertyisi reilut 50 kilometriä. Siis nöyrästi takaisin Nokian keskustaan ja sieltä järven toista puolta kohti Siuroa. Kosminen ympyrä Normaalioloissa tapaisimme Koski-Baarissa, tietty, nyt kohtaamme Knuutilan liepeessä Ihalaisen ja parin hänen ystävänsä lauttasaunalla. Juttelemme siis ulkoilmassa, turvaväleissä, muutaman raekuuron reipastuttamina. ”Muutin Siuroon vuonna 2000 ja minusta tuntuu, että silloin täydentyi kosminen ympyrä”, Ihalainen aloittaa. ”Isäni isoisällä oli mylly Emäkosken partaalla, hänet tunnettiin liikanimellä Hullu-Koskinen, koska hän oli parantaja.” ”Myös isäni asui Nokialla, aivan tehtaan lähellä. Ja siellä, Emäkosken kupeessa, minut pantiin alulle keväällä 1957. Varmaan siksi tunnen olevani Siurossa kotona, veden äärellä. Olen tullut tänne kuin virran tuomana.” Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Runoja vesivoimalla Vesi pyörittää Ihalaisen elämää myös aivan kirjaimellisesti. Miehellä on vesivoimalla toimiva kirjapaino Siuronkosken kupeessa. ”Runouskin kaipaa veden liikettä, veden ääniä. Molemmat ovat musiikkia, niin virtaava vesi kuin virtaavat sanat”, Ihalainen sanoo. Katselemme laiturilta edessä näkyviä saaria: Isosaari, Lehtisaari, Lammasnokka, Karhusaari, Halkosaari, Ristisaari. Mikä niistä on rakkain? ”Isosaari on aivan upea, jylhä. Ja totta vieköön iso, siellä on ollut jopa hyppyrimäki”, Ihalainen tietää. ”Minulle tärkein on kuitenkin Ristisaari. Sinne pääse helposti lauttasaunalla, se on juuri sopivassa kohdassa.” Alastomia naisia saaressa Ristisaari onkin saanut todistaa monenmoisia vierailuja. ”Viime kesänä minulla oli vieraana kahdeksan berliiniläistä taiteilijaa, neljä miestä ja neljä naista. Vein heidät lauttasaunalla Ristisaareen. Se oli heistä aivan uskomaton kokemus. Naiset varsin villiintyivät, tanssivat, uivat alasti.” Mutta mikä on Kuloveden hienoin paikka? ”Intianlahti, ehdottomasti. Sellaiset kalliot, puut. Mielettömän kaunis paikka.” Järvelle ilmestyy vene ja mies alkaa heittää uistinta. ”En ole itse kummoinen kalamies. Kuhaa olen sentään saanut ylös ja ahvenia”, Ihalainen kertoo. Jos Kulovesi runoilisi Niin, jos ette vielä ole ymmärtäneet: J.K. Ihalainen on ennen muuta runoilija, yksi Suomen arvostetuimpia, saanut Eino Leinon -palkinnonkin. Mutta entä jos Kulovesi olisi runoilija? Kuka se olisi? Ihalainen huokaa syvään. ”Tekisi mieli sanoa Sillanpää, koska Frans Emil oli täällä tuttu näky. Tuli laivalla Vammalasta pitkin Kulovettä, kävi Kievarissa juomassa oluen tai kaksi, jatkoi laivalla kohti Hämeenkyröä tai junalla Tampereelle”, Ihalainen tietää. ”Mutta Sillanpää ei ollut runoilija. Sanon siis Larin-Kyösti. Unohdettu laulaja.” Ihalainen on myös kääntäjä. Mikä Kulovesi voisi olla ruotsiksi? Vastaus ei viivy kauaa. Ja se on paras mahdollinen. ”Kullsjö”, mies vastaa. Ja selittää varmuuden vuoksi. ”Kull, siis hauska”. Hauskavesi. Sehän se. Entä Jokinenjärvi? Kerron Ihalaiselle, että tarkoitukseni on jatkaa sarjaa, esitellä Nokian tärkeimmät järvet. Minkä tarinan hän haluaisi kuulla? ”Asun Siuronkallion päällä. Kuloveden näen vain katolta, mutta ikkunasta näen Jokinenjärven. En silti oikein tunne sitä, se on jotenkin arvoituksellinen. Siitä haluan tietää enemmän.” Edit: Järvien pinta-alojen mittayksiköitä on korjattu.