Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Nokialainen legenda Seppo Auvinen on viheltänyt yli 11 000 ottelua ja tarinoita on yhtä monta: kerran hän pakeni kentältä kiven taakse, punakortit ovat viuhuneet ja äidit on määrätty kentänlaidalta pois

1. erä voisi muuten alkaa koska vain, mutta pelikellon säätäminen tuottaa vähintään keskikokoista päänvaivaa erotuomari Seppo Auviselle . On marraskuinen perjantai, ja Kaukajärven Spiral-hallissa on alkamassa VR:n urheilijoiden salibandyturnaus. Avausottelussa vastakkain iskevät länsi ja itä eli Satakunta ja Etelä-Karjala. Kunhan Auvinen saa muutettua kellon peliajaksi 15 minuuttia ja sekunnit tikittämään oikeaan suuntaan. Kieli keskellä suuta -hetki tuottaa viimein tulosta. Auvinen pukee erotuomaripaidan päälleen ja vaihtaa kengät kursailematta kentän laidalla. Sen jälkeen hän häätää ylimääräiset pois, vie reikäpallon keskiympyrään. Peli alkaa, kun Auvinen viheltää pilliinsä. Kerta ei ole ensimmäinen, sillä Satakunnan ja Etelä-Karjalan kohtaaminen on Auvisen erotuomariuralla järjestysnumeroltaan 11 138:s. Pitkän päivän aikana edessä on vielä viisi ottelua. Hatut pois päästä ja syvä kumarrus elävälle legendalle. Uhkaava tunkki Jätetään veturimiehet ja -naiset hetkeksi ja lähdetään aikamatkalle, joka alkaa Nokian Kyyninkadulta reilua tuntia ennen VR:n turnausta. Marraskuun pääväriin täydellisesti istuva harmaa Kia hörähtää käyntiin. Auvinen suuntaa kohti Kaukajärveä ja kertoo tarinan erotuomariuransa yhdestä kiperästä paikasta. Sellaisiakin on jo yli 40 vuotta kestäneelle uralle osunut. Tarina menee näin: Oli jalkapallopeli Kalkun kentällä. Jääkööt joukkueet mainitsematta, vaikka rikos lienee jo vanhentunut. Peli oli täyttä kutosdivaria eli paljon tunnetta ja vähemmän taitoa. Auvinen oli joutunut jo muutaman kerran näyttämään punaista korttia. Vartti ennen loppua tuli vielä yksi ulosajo. Peli jatkui, ja Auvinen huomasi, että viimeisin ulosajettu oli hakenut autostaan tunkin ja lähestyi vauhdilla. Auvinen pakeni metsään kiven taakse piiloon, ja pelaajat saivat sillä välin tunkkimiehen rauhoitettua. – Hyvä, etten sydänkohtausta saanut, Auvinen nauraa. Hän teki palloliitolle raportin, ja tunkin kanssa riehuminen toi kahden vuoden pelikiellon. – Aika vähällä selvisi, Auvinen kuittaa. Linja jo tiedossa Suomessa ei ole sellaista ala- tai puistosarjaa, etteikö joukkueista löytyisi vähintään yksi kukkopoika (nimenomaan kyse on uroksista). Lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu suuret luulot, pystyyn käännetyt pikee-paidan kaulukset ja muiden suoritusten arvostelu, erityisesti erotuomareiden. Auvinen on luonnollisesti saanut kuulla monet kerrat, ettei osaa mitään, ei varsinkaan tuomita otteluita. – Vastaan aina, että juuri siksi minä tuomitsenkin alasarjapelejä. Miksi sinäkin olet täällä? Siihen se keskustelu yleensä loppuu. Ja samalla myös huutelu. Nykyään pelaajien kanssa sanaharkkaa syntyy harvemmin. Syy on luonnollinen: yli 11 000 pelin kokemuksen varsin moni pirkanmaalainen palloilija tietää, miten Auvinen viheltää. Aina Auvinen ei ole osannut suhtautua samalla rentoudella pelaajien jatkuvaan marmatukseen. Hän myöntää, että aikaisemmin se meni helposti ihon alle ja sai hermostumaan. Silloin alkoivat punaiset kortit viuhua turhankin taajaan. Ei ollut peliä ilman punaista. Kunnes yhden kesän jälkeen palloliiton kilpailuvaliokunnasta soitettiin ja ihmeteltiin: Auvinen, mitä on tapahtunut, kun tällä kaudella et ole antanut yhtään suoraa punaista korttia? – Vastasin, että ikä on tehnyt tehtävänsä. Osansa oli myös sillä, että Auvinen huomasi kyllästyneensä kirjoittamaan virallisia raportteja, jotka täytyy tehdä punaisista korteista. Keltanokan pelastaja Raportteja tosin voisi tehdä myös kentän laidalla huutavista vanhemmista. Kuten vaikka heistä: Nokialle oli saatu uusi ja nuori jalkapallotuomari, ja Auvinen lähti kentälle katsomaan, miten tulokas pärjää D-junioreiden kanssa. Puoliajalla poika tuhersi itkua ja sanoi, ettei jaksa enää. Syynä oli kaksi äitiä, jotka solvasivat untuvikkotuomaria mennen ja tullen. Rääkyivät suorastaan. Auvinen otti pillin ja kertoi jatkavansa tästä. Hän käski äitejä häipymään niin kauas, ettei heitä näy tai hän keskeyttää pelin ja julistaa vastustajan voittajaksi. Saman uhkauksen sai nokialaisjoukkueen johto: äidit pois tai häviätte automaattisesti. – Kymmeneen vuoteen ne rouvat eivät minua Nokialla tervehtineet, Auvinen nauraa ja jatkaa: – Vuosikymmen sitten tämä homma oli samanlaista kurjuutta, mutta nykyään on huomattavasti rauhallisempaa. Sähköä BBC:ltä Marraskuussa 66 vuotta täyttänyt ja muun muassa sähköalalla työuransa tehnyt Auvinen on ollut eläkkeellä jo monta vuotta. Tosin eläkeläiselämälle ei riitä aikaa. Seppo Auvinen on tuttu nimi muun muassa Aamulehden ja Nokian Uutisten lukijoille kaukaa 1990-luvulta alkaen. Edelleen hän raportoi nokialaisten urheilusankareiden edesottamuksista Nokian Uutisiin. Myös isommat ympyrät ovat tulleet tutuiksi. Auvinen on kiertänyt jääkiekon MM-kisoja 1980-luvun lopulta lähtien. Viimeistään Prahan kisojen aikaan keväällä 1992 Auvisen olemassaoloon havahtuivat paikalle saapuneet suomalaiset jääkiekkoihmiset. Nimittäin tiukasti aidatun hallin viereen pääsivät isojen tv-yhtiöiden ajoneuvot ja tietysti Auvisen asuntoauto. Sähkö siihen oli vedetty BBC:n ulkolähetysautosta. Uuden kaasupullon vaihtoi hallin työntekijä. Kun kiekkovaikuttajille piti saada lisää vodkaa, sitä haettiin hallia vartioivan poliisin kanssa lähimmästä ravintolasta, takaoven kautta tietenkin. – Kysymällä asiat monesti selviävät, Auvinen menee muikeaksi, kun häneltä kysyy, miten moinen temppu tehdään ja jatkaa pokerinaamalla: – Siinä oli väkeä, joilla oli staff-nimilaput rinnassa. Kerroin, että Suomesta tullaan kisoja katsomaan ja kysyin, mihin saisin auton. BBC:n kaveri oli lähellä vetämässä johtoja ja sanoi, että tänne kyllä mahtuu. Järjestäjät eivät sanonut siihen mitään. Göteborgissa keväällä 2002 Auvinen tarjosi Leijonien tamperelaispelaajille asuntoautossaan mustaa makkaraa hävityn Venäjä-pelin jälkeen. Kotoisa iltapala maistui esimerkiksi Raimo Helmiselle ja Vesa Viitakoskelle . Auvinen oli rahdannut perinneherkkua kilotolkulla Tampereelta länsinaapuriin. – Saattoivat he yhden oluenkin ottaa, koska edessä oli vapaapäivä, Auvinen muistelee. 20 000 täyteen? Arvet Auvisen polvissa kertovat, että niihin on operoitu tekonivelet. Viime vuonna Auvinen tyrmäsi melanooman. Oikeassa jalassa on nivelrikko. Noin esimerkiksi. – Täytyy vain elää niiden kanssa, hän huokaa. Vuonna 2016 Auvinen saavutti 10 000 tuomitun ottelun rajapyykin. – Kävi kyllä mielessä, että siihen olisi hyvä lopettaa. Sitten tajusin, että olisin nopeasti kuollut mies, jos jäisin vain kotiin makailemaan. Kuten nyt tiedämme, Auvinen elää ja hengittää. Tällä hetkellä tuomittujen pelin maaginen lukema on 11 162. Joko uusi tavoite on naulattu? Vaikkapa 15 000? – Joku sanoi, että miksei samaa soittoa 20 000 täyteen. Ei herran tähden, toiset 40 vuotta tätä, kun ei tiedä, paljonko ylipäätään on askeleita jäljellä.